28.2.2013

Äidin valttikortit

mattovalotulppaani1eraanapaivana
Kevään valo.

Jo kuudelta tajusin, että tästä tulisi sellainen päivä. Pöly hakeutuu valokeilaan, räystäät tippuvat, aamurusko on niin pinkki, että silmiin sattuu… Aurinko hivelee ihoa, tekee mieli sulkea silmät ja muistella kesää. Paitsi tänään. Kiskon uupuneena peittoa korviin. Flunssa repii kurkkua ja paukuttaa ohimoa. Minun puolestani satakoon läpimärkää räntää vaakatasossa. Haluan keskittyä potemaan.

Mietin kommenttiani äitiblogissa.

Raskausaikana luin Minna Kiistalan Minä en sitten muutu, joka antoi raikasta näkökulmaa siunattuun tilaan. Taustani vuoksi omat tuntemukset poikkesivat, mutta opus erottui muusta odotusajan kirjallisuudesta (neuvolan vihkosista ja satunnaisista vauvalehdistä). Suosituissa blogeissa on jotain samaa. Niissä tiivistetään se, mitä moni äiti ajattelee. Ristiriita myytin ja todellisuuden välillä kirkastuu, kun oma lapsi syntyy. Osa haluaa määrittää minuutensa äitiyden kautta. Ne loput potkivat tutkainta vastaan.

Viime vuosina äitiyttä on käsitelty paljon, tai ehkä olen herännyt keskusteluun vasta nyt. Luen äitiblogeja silloin tällöin. Arvostan sanavalmiita, fiksuja ja aikaansa seuraavia naisia. Kommenteista päätellen moni saa palstoilta kaipaamaansa vertaistukea. Mutta entäs kun haluankin siivota ja leipoa pullaa? Imetysaikana en tainnut juoda lasillistakaan viiniä. Jumitin kotona. En jakanut kotitöitä saati valvomisia miehen kanssa. Hänellä oli oma sarkansa kodin ulkopuolella. Vahvistanko äitimyyttiä?

Ehkä tämä kertoo ajastamme. Voimme käyttää aikaa sen miettimiseen, kuinka koemme vanhemmuuden. Meillä on ainakin teoreettinen mahdollisuus valita. Se ei oikeuta väheksymään muiden valintoja.

Kommentoin blogitekstiä äitikortista. Vasta myöhemmin aloin miettiä, milloin äitikorttia todella käytetään. Työpaikoilla parhaat loma-ajat jaetaan perheellisille, heillä on oikeus lomailla lastensa kanssa. Samasta syystä ylityöt kasautuvat usein perheettömien (tai isien) harteille. Äiti kieltäytyy osallistumasta Tallinnan risteilylle, koska hänellä on lapsi. Onko lapseton vähemmän arvokas? Eikö hänen aikansa ole yhtä tärkeää kuin perheellisen?

Ja onhan niitä muitakin kortteja. Tulee mieleen ainakin aikuiskortti teinien kanssa keskustellessa ja naiskortti, kun vedotaan miehen ymmärtämättömyyteen…

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


viisi × = 35