8.9.2012

Ajatuksia pimeästä



Yöllä havahduin.

Anni yski ja pyöri levottomasti. Pian pieni rauhoittui saatuaan peiton päälle ja hiuksistani tukevan nyrkkiotteen. Pää vinossa jäin kelaamaan päivän kulkua. En saanut mielestä aiemmin lukemaani juttua koulutytön kuolemasta. Isä ja tämän naisystävä olivat sitoneet lapsen pressuun nippusiteillä. Miltä tytöstä on mahtanut tuntua…

Ja miten tällaista voi tapahtua nykypäivänä Suomessa? Joku mutteri on pariskunnan päissä löystynyt, se on selvää… Miksei kukaan voi mennä väliin? Miksei uskota, jos joku pyytää apua?

Lehtitietojen mukaan ilmoituksia oli tullut naapureilta, koulusta sekä lapsen äidiltä. Muun muassa. Keskivertosuomalaisen puuttumiskynnys on korkea. Jos otetaan luuri ja soitetaan poliisille, on varmasti aihetta. Tässä tapauksessa uskottiin kuitenkin lapsen isää ja hullua naista, jota tituleerataan äitipuoleksi.

Kunpa voisin auttaa näitä suojattomia, pelossa eläviä lapsia. Kovin vähän on tehtävissä. Ohimenen olen haaveillut sijaisperhetoiminnasta, mutta en ole siitäkään varma. Haastetta riittää uusperhetoiminnassakin. Yön pimeydessä päätän tehdä pienen lahjoituksen SOS-lapsikylälle. Tähän hätään en keksi muuta.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


+ neljä = 8