29.9.2012

Haaveilin taiteilijamiehestä



En haaveillut taiteiljamiehestä, sanoo Saila Susiluoto.

No minä haaveilin. 17-vuotiaana se alkoi hahmottua; asuisimme taitelijamiehen kanssa mansardikattoisessa vanhassa talossa. Susiparina. Nukkuisimme alasti ja pitkään, siivoaisimme milloin sattuu, meillä olisi koira ja pitkäkarvainen kissa, jonka nimi olisi Rontti. Huvikumpuamme ympäröisi iso, rähjäromanttinen piha. Lattialaudat natisisivat, seinän kokoinen kirjahylly keräisi pölyä ja me maalaisimme öljyväreillä. Joskus voisimme tehdä grafiikkaakin.

Kolmekymppisinä meillä olisi muutama tyylitajuinen ja hyväkäytöksinen lapsi. Emme viettäisi vaaleanpunaisia kausia emmekä ostaisi My Little Poneja. Prinsessakausista ei silloin edes puhuttu. Pienestä kaaoksesta huolimatta perhettämme ympäröisi rikkumaton yhteisymmärrys ja esteettinen harmonia. Rahaa tulisi näyttelyistä. Tai jostain, ehkä opetustyöstä.

Tilanne 25 vuotta myöhemmin: olen naimisissa pohjalaisen teknikkomiehen kanssa. Asumme rintamamiestalossa eikä meillä ole lemmikkejä. Kirjahyllyssä pölyyntyvät Aku Ankan taskukirjat. Heräsimme aamulla viideltä. Taiteilun sijasta mies käyttää vapaapäivänsä ajaakseen 400 kilometriä ja työstääkseen sukuni mökille sähköjä. Jäin kotiin lapsen kanssa, jonka sain nelikymppisenä, ja vain yhden kappaleen. Pesin pyykkiä, tuuletin petivaatteita ja yritin epätoivoisesti saada kaikkea epäesteettistä muovirojua mahtumaan johonkin. Jynssäsin taikasienellä liettä puhtaaksi. Lähettelin työsähköposteja liittyen vaalimainoksiin. Ostimme tytölle vaaleanpunaiset rukkaset ja minulle pesuainetta. Söimme hernekeittoa, jota lapsi kutsuu pehmeäksi.

En ole maalannut öljyväreillä 20 vuoteen. Mies ei tiedä mikä on litoposteri, croquis tai fiksatiivi. Elämä ei tunnu tylsältä. Jotkut ovet on suljettu, osa vielä avaamatta. Toivon, että pysymme yhdessä ja otamme oppia toistemme erilaisuudesta.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta kohteessa Haaveilin taiteilijamiehestä

  1. satutyttö sanoo:

    Noo joo, oon kyllä kiittäny luojaani ja itseäni viisaudesta olla ottamatta ainakaan mitään taiteilijamiestä paratkoon et senyttästäpuuttuis. Onhan niitä tosin sellaisiakin taiteilijoita, joilla pysyy pensselin ohella sahakin kädessä eikä kaikki aika mee haaveiluun ja dokailuun. Mut eiks se oo niin et yks taiteilija per talous riittää. Meillä on sisäseinät nurin ja kauhee härdelli kotona – mennään kohta tsiikaa yhtä taloa joka ehkä vuokrataan tilapäiseksi kodiksi. Onneks ei oo enempää lapsia. Ehkä sitten ku tää muuttaa omilleen kaivan ”ryylit” naftaliinista.

    • admin sanoo:

      Oon miettinykin mitä teille kuuluu. Koittakaa jaksaa. Kuten kaimasi asian ilmaisi ”elämässä ongelmien määrä on vakio”. Jos ei taiteiljamiestä, niin sitten hometta tai jotain muuta. Oon tyytyväinen, että meidän perheestä vähintään puolet on teknisiä ja suuntavaistollisia. Vaikka joskus esim. pöytää kattaessa liika käytännöllisyys ottaa päästä…

  2. Irma sanoo:

    Mjoo. Itsekin luulin ja luulen ajoittainki varmaan edelleen että ns. taiteilijamies olis paras vaihtoehto. No kerran treffailin toista graafikkoa ja ei olis voinut olla tylsempää. Paras lienee humanisti, joka on myös taiteista kiinnostunut, itselleni siis. Nää on osoittautuneet ajatteleviksi olennoiksi ja ymmärtävät ja kannustavat omaa taiteilijuuttani myös mikä on hirmu tärkeetä :) Edellisin oli dosentti-lehtori-tiedekirjailija, sitä edellinen työtön, sitten mikrotukihenkilö (hohhoijaa), lähihoitaja, röntgenhoitaja…en viiti jatkaa kovin pitkälle kun lukumäärä kasvaa :) Mutta omalle kohalle ei taasen oo siunaantunu yhtään teknillistä henkilöä, tiedä sitten jos koko ajan se oikea oliskin ollut sillä alalla??

    • admin sanoo:

      Taitaa ne käyttöominaisuudet miehessäkin ratkaista, olipa ammatti tai harrastuneisuus mikä tahasa. Harvoista parisuhteistani nykyinen on vähiten taiteellinen. Onhan siinä tietysti omat haasteensa, voi mennä yli miehen ymmärryksen jos nyhrään jonkun kuvajutun tai vaikka lahjapaketin kanssa tuntitolkulla. Mikä ihme siinä maksaa! Oli mahtavaa kun kumppanilta sai asiantuntevaa palautetta töistä ja taiteiluista. Toisaalta palautetta voi saada muiltakin kuin omalta siipalta. Arjessa kumppanuus, kemia ja yhteiselo on tärkeintä. Ja luottamus. Kuka sitten milläkin kombinaatilla pääsee parhaaseen tulokseen. :D

  3. Päivitysilmoitus: Nimelliset | Samastapuusta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


seitsemän − 6 =