2.3.2013

Haaveita

suksetpikkuapulainenpostikortti

Ihmisellä pitää olla unelmia.

Tänään haaveilen pitkästä hiihtolenkistä naapurikuntaan, sivakoisin yli tuulen tiputtamien neulasten ja männynkäpysten, tuntisin sopivan uupumuksen ylämäessä ja vauhdin alastulossa, erottaisin puiden silhuetit ja väistelevät mummot aniliineissa takeissaan… Flunssaisena haave tuntuu kaukaiselta kuin Aasia.

Haaveilen samanlaisesta ketsuppiannostelijasta kuin liikenneasemalla. Vaikuttava, pumppumekanismilla toimiva laite varmistaisi perheemme päivittäisen ketsupinsaannin. Täyttöpakkauksia olisi aina varastossa kymmenen kiloa. Pussit voisi polttaa, eikä roskasanko täyttyisi viikoittain punaisista muovipöniköistä. Epärealistinen haave ei kenties koskaan toteudu.

Haaveilen omasta huoneesta. Parhaiten unelma täyttyisi erillisessä ulkorakennuksessa. Oman kammioni maalaisin vaaleaksi, lattialle levittäisin räsymatot, valikoisin huolella pari rustiikkia kalustetta ja lukollisen laatikoston, jonne kätkisin pienet aarteet, päiväkirjat, pakkaustarvikkeet, kortit, nauhat, kynät, sakset, siveltimet, yllättävät alennuslöydöt. Seinälle ripustaisin mustavalkoisia valokuvia. Kynttilöille olisi oma paikkansa. Tarkkanenäinen erottaisi huoneessa miedon tervan. Voisin lukea, kirjoittaa, käsitellä kuvia tai paketoida joululahjaa keskeytyksettä kolme tuntia. Kukaan ei kysyisi miten ihmeessä siihen meni niin kauan. Huoneen vieressä olisi sauna, josta kirmaisin järveen uimaan. Haaveen toteutuminen on teoriassa mahdollista. Yritän visualisoida kykyni mukaan.

Haaveilen Australian matkasta perheen kanssa. Sydneyssä asuva serkkuni sai viikko sitten pienen pojan. Kaukokaipuu heräsi. Toinen serkku äitinsä kanssa välitti tunnelmia paikan päältä, pelkkää hyvää. Kyllä mekin sinne pääsemme. Todellisuustajuisen miehen mielestä ajatus on kaukaa haettu. Liian kallis ja vaatisi pitkän loman väärään aikaan vuodesta. Mutta minä pidän kiinni haaveestani. Tänään aloitin kuukausittaisen säästämisen; talletin 15 euroa. Näillä näkymin lähdemme reissuun miehen ja Annin kanssa jo 20 vuoden päästä. Ihan rotinoille ei ehditä. Toivottavasti Tanja asuu vielä pitkään Australiassa.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta kohteessa Haaveita

  1. satityttö sanoo:

    Näen sieluni silmin sen huoneen. Miellyttävä kuva. Viihtyisin itsekin sellaisessa. Toivotaan et joskus saat unelmaa toteen. Ei noi nyt ihan utopistisia ole. PS: vattubotskipakolainen oli tosi hyvä. Alkoi kiinnostaa se näytelmä.

  2. Ipe sanoo:

    Ihania kuvia! Ja haaveita. :) Itsellä saattaa ensi kesänä toteutua pitkäaikainen, samankaltainen haave: oma työhuone maalla mäntymetsän syleilyssä. Samalla saan aloittaa puutarhanhoidon, itselleni täysin uusi aluevaltaus. Unelmat siivittävät! <3

  3. admin sanoo:

    Satu-tyttö: suosittelen tältä pohjalta Nousiaisen toistakin kirjaa, ”Maaninkavaara”. Pokkarina löytyis hyllystä. Teidän mökillä on muuten miellyttävä ja harmoinen tunnelma.

    Ipe: hyvältä kuulostaa puutarhanhoito ja työhuone! Itellä puutarhahaaveet on jo toteutuneet. Tavallaan. Ajankäytöllisistä ja laiskuudellisista syistä ne on taas karsittu minimiin… Ehkä jossain vaiheessa laajennan taas viljelmiä.

    Haaveet kertoo paljon ihmisestä ja elämäntilanteesta. Mielenkiintoista olis kuulla mistä kukakin unelmoi.

  4. Ipe sanoo:

    Tuosta Nousiaisesta. Kävin teatterissa kattomassa Maaninkavaaran ja ei olis voinut olla huonompi näytelmä. Muutenkaan en yhtään syty sen ’huumorista’…jotenki eri planeetalta. Tai sitte oon ite eri planeetalta ku työ :) ja kaikki muut. Teijalle: olen alotellut pokkareita Sinä päivänä ja Kukkia ja draamaa. Sinä päivänä ei sytyttänyt ensilehdillä (jatkan ehkä myöhemmin), Kukkia ja draamaa vaikuttaa suht kiinnostavalta mutta helposti tulee mieleen että onko tää koko kirja tätä hömppädialogia. Olen hyvin kriittinen lukija ja teatterissa kävijä ja yleensä en löydä mitään kiinnostavaa. Ehkä oon eniten elokuvaihminen. :)

  5. admin sanoo:

    Joo. Sulle en suositellukaan Maaninkavaaraa. Näkemättä näytelmää veikkaan, että kirja on parempi. Silti se huumori ei vaikuta sinun tyyliseltä.

    Kukka ja draamaa on hömppää. Kuvittelin kertoneenikin sen. :O Sinä päivänä on paksu opus, mutta hyvin samantyylinen kuin Rimakauhua ja rakkautta -sarja. Kirjoittaja on sama.

    Makuasioista voi kiistellä, mutta ei se kovin hedelmällistä ole. Oikeassa ei ole kukaan. En tykännyt edes lapsena Uuno Turhapuroista ja Pelle Hermanni sai ihon kananlihalle… Nykyään ärsyynnyn Bondeista. En tajua Putous-ohjelmaa, jota kaikki hehkuttaa. Ehkä en vaan ole antanut sille tilaisuutta. Anyways.

    Hyvä, että jokaiselle löytyy jotakin. :) Ja joskus tekee hyvää kurkkia myös aidan toiselle puolelle. Ehkä sieltä löytyykin ennakko-odotuksista poiketen jotain kiinnostavaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


4 × kahdeksan =