12.2.2014

Hei me leivotaan

pullat

Hups.

Luin muutaman aiemman postauksen. Kaikissa puhutaan leipomisesta tai ainakin suklaasta. Runebergin tortut on mainittu kahteen kertaan. Vuodenvaihteessa tietty kansanosa jättää herkut. Meillä lisätään kierroksia, voita ja sokeria.

En ole kovin pullantuoksuinen. Sählään kokatessa, varsinkin äidiksi tulon jälkeen. Hommaan tulee keskeytyksiä, joku aine jää pois, jotain on liikaa, uuni on unohtunut laittaa päälle. Lopulta palovaroitin ilmoittaa leivonnaiset valmiiksi. Sattuneista syistä en ole kokeillut macaronseja.

Tykkään leipoa. Se on helppo tapa tuottaa hyvää mieltä, ainakin jos tajuaa tehdä oikeat leipomukset. Panostan paistamiseen paitsi pyhinä, myös kylminä ja ankeina päivinä. Lauhoina talvina, sateisina kesinä. Kädet kyynärpäitä myöten taikinassa eläydyn pieniin iloihin. Muistan millaista oli tulla kotiin, kun isä oli kieritellyt viinereitä. Suunnistin ovelle nenän perusteella. Testin mukaan haju onkin vahvin aistini – heti kuudennen aistin jälkeen.

Mitä harmaampaa on arki, sitä enemmän puhun leipomisesta.

Herkkujen jälkeistä olotilaa helpotan liikkumalla. Se on parasta itsepiristystä. Viime vuonna harjoitin HeiaHeian mukaan 25 lajia. Se vaatii kekseliäisyyttä. Työpaikan WC-istuimella kiskon trikoita jalkaan ehtiäkseni jumppaan – ja jumpasta kotiin.

Nyt on flunssa enkä pääse salille. Ehdin suunnitella ystävänpäivämenun. Olen kahden vaiheilla teenkö Pohjanmaan leivoksia vai sydänpullia. Ja ensi viikolla voisinkin kokeilla hetken herkkupaastoa.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


kahdeksan + 8 =