5.1.2013

Herne keitossa


Tätä on jo jauhettu, mutta…

Umayya Abu-Hannan käynnistämä keskustelu laittaa miettimään. Olenko rasisti? Lapsena minulla oli voimakas, ehkä lastenkirjoista herännyt kaukokaipuu. Arvostin kaikkea eksoottista. Halusin palavasti ulkomaille. Kotini oli perinteinen, lähipiiriin ei kuulunut tummaihoisia eikä isä voinut kuvitella vävyksi neekeriä. Ensimmäiset ihastukseni olivat asuneet ulkomailla vähintään vuoden.

Lukioaikoina Andre Brink innoitti rodulliseen tasa-arvoon. Opiskelupaikkakunnalla pari afrikkalaista kiinnostuikin minusta. Kun tunne ei ollut molemminpuoleinen, aloin potea syyllisyyttä. Mies tekstasi ranskalaisin kirjaimin: ”It is because I’m black, itn`s it?”

Olen vaistomaisesti heikomman puolella. En hyväksy syrjintää värin, iän, sukupuolen, uskonnon tai minkään suuntautumisen perusteella. On törkeää ja hävettävää solvata lasta päin naamaa. Silti en ole ennakkoluuloista vapaa. Mielestäni maahanmuuttajien tulisi sopeutua nöyrästi yhteiskuntaan ja tajuan, että pieni perussuomalainen minussa nostaa päätään.

Jakaudumme kahteen leiriin: hyväksyviin humanisteihin ja muutosvastarintaisiin juntteihin. Toiset laittavat ulkomaalaisen jalustalle, tekevät tästä profeetan, joka näkee asiat muita kirkkaammin. Mitään hänen tekemisiään tai sanomisiaan ei saa kritisoida. Toiset pelkäävät erilaisuutta ja kokevat olevansa parempia pelkästään siksi, että sattuvat olemaan lumenvalkoisia. Heidän isoisänsä taistelivat talvisodassa, se oikeuttaa.

Entä jos Umayya Abu-Hanna olisi valkoihoinen? Kärkäs, äänekäs, itsetietoinen keski-ikäinen suomalainen nainen, joka laukoo kriittisiä mielpiteitä? Väittäisi vastaan suuret korvakorut ilmassa heiluen? Ehkä jopa provosoidakseen? Sellaisenakin hän ärsyttäisi, mutta ärsytys ei aiheuttaisi syyllisyyttä.

Kaikille tekisi hyvää kuulua joskus vähemmistöön. Silloin oppii jos ei arvostamaan, niin ainakin antamaan tilaa erilaisuudelle. Mitä sitten, jos toiset haluavat solkata laumassa ja toiset potea puskissa? Pohjimmiltaan ihmiset ovat aika samanlaisia. Ärsytyksineen, haaveineen, kipuineen.

P.S. Omaa eksotiikan kaipuutani pääsin tyydyttämään ensin Lapissa ja sittemmin Savossa. Siinäkin on ollut sopeutumista…

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


kaksi + = 3