8.2.2013

Ilon kautta

operaqueen
Katsotaanpas.

Puukotus, hypännyt sillalta, kadonnut, siepattu vauva, pahoinpitely… ensimmäiset Google-osumat kotikaupungistamme. Arki täällä on tasaista kuten muissakin pienissä paikoissa. Välillä taivas on harmaa, välillä sininen. Voisiko negatiivinen uutisointi vetää mieltä suohon?

Elämässä lisääntyy se, mihin keskittyy.

Pääsin mukaan projektiin, jossa yritetään vääntää mittaria plussan puolelle. Tuupataan hyvän kierre liikkeelle. Tavallinen ihminen keräsi ympärilleen toisia, jotka alkoivat miettiä kuinka positiivisuus tarttuisi. Herkästi kuin vesirokko. Jos vaihdettaisiinkin vaihteeksi hyviä kuulumisia. Tuntematon mummo palautti kadonneen lapasen. Mies muisti nimipäivän. Teini kehui kotiruokaa. Kassaneiti antoi ostokset luotolla. Päiväksi, mutta kuitenkin.

On sylettäviä aamuja, kun suupielet eivät väänny messingille hohtimillakaan. Juurihoitoja, joihin uppoavat matkarahat. Vaikeita ihmissuhteita, aikoja, kun ongelma seuraa toistaan. Silloinkin ja varsinkin silloin pitää zoomata hyvään. Voin auttaa itseäni nauttimalla jostain. Ihan pienestä. Voin auttaa toista. Ketutuksella on tarkoitus, se auttaa ymmärtämään.

Hyvän tekeminen vie lähemmäs onnea. Ja onni on kuin rakkaus, tai kissa… Se tulee ja menee miten tahtoo, tarkkailee kohdettaan kauempaa tassujaan nuoleskellen ja hyökkää, kun osaat sitä vähiten odottaa. Kohta alat jo tottua siihen, syötät päivästä toiseen samoja nappuloita ja lasket hanasta vettä. Yhtenä aamuna hamuilet kädellä tyhjää. Tajuat, että se on mennyt. Löytänyt paremman kodin, pysyvästi tai tilapäisesti. Hetken tuntuu, että et saa sitä koskaan takaisin. Kunnes jossain vaiheessa taas pääset sen suosioon, tietämättä oikein itsekään miksi.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


− viisi = 3