12.7.2014

Joutilaisuus

purjevieraatpuumalakaislariippukeinu
Leppoisat hetket.

Olemme oppineet nukkumaan yhdeksään. Herätä aamulla, nähdä kajastus ikkunassa ja painaa pää tyynyyn. Paljonko kello on, mitä väliä.

Pitkä ilta mökillä miehen kanssa – arkena simahdan ennen puoltayötä. Kumosimme lahjaviinin, tuijoitimme auringonlaskua. Ikkunaan laskeutui yökiitäjä, yritin kuvata sitä. Juttelimme mitä päähän pälkähti. Muistin millaista oli alussa.

Vierailut mökille, omalle ja toisten. Uimalla, veneillen, hölkkäämällä. Talvella meillä ei paljon kyläillä, nyt nautin kiireettömistä hetkistä. Muovihaarukka katkeaa, takapuoli liimautuu puutarhatuoliin. Mitä väliä, kaikki on tässä ja nyt. Lapset leikkivät rantavedessä, istumme vieressä ja aika pysähtyy. Typykkä juoksee pitkä tukka hulmuten, samanlainen kuva löytyy äidin albumista 40 vuoden takaa. Näin hetkeen tartutaan.

Tämä on kesän menu; uudet perunat, ylikypsä possu, mansikat. Toscakakkuja olen leiponut vähintään kahdeksan.

Kohta jo työt kutsuvat. Arkeen emme vielä palaa, onhan kesä. Pieni saa jäädä aamuisin nukkumaan, kaverina mummo ja pappa. Voisiko parempaa toivoa. Parin viikon päästä minäkin taas lomailen.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


− neljä = 2