24.8.2012

Kaikki se kestää

Olemme lähdössä Kalajoelle, venetsialaisiin. Väsäsin viemisiksi suolaisen piirakan. Täytteeksi jääkaapin perukoilta löytyi pekonia, kanasuikaleita, fetajuustoa ja aurinkokoivattua tomaattia. Kokonaisuus näyttää vielä syötävältä, vaikka saattaakin olla tappavan suolaista.

Pekonia jäi yli maanantaisesta sienipiirakasta. Kotikonnuilta poimitut kanttarellit täytyi sijoittaa johonkin ja piiras vaikutti sopivan epäterveelliseltä. Sienet olivat sivuroolissa kaiken voin, sipulin ja kerman ohella, mutta tekeleessä ilmeisesti oli sienelle ominainen syysmetsän aromi. Näin ainakin väitti yliherkkä mieheni. Oksennusta pidätellen hän syöksyi pihalle vetäessäni vuokaa uunista. Toisaalta säälitti, mutta karaisin itseni. Olen lukemattomat kerrat hoiperrellut yrjön ja pyörtymyksen partaalla yrittäessäni selvitä hyttysmyrkyistä, polttoaineista ja etelänreissulta ostetusta Axesta.

Eikö parisuhde ole juuri tätä? Välillä joustetaan ja yritetään ymmärtää, jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tukea voi hakea vaikka eilisestä Iltalehdestä, jossa mainitaan, että parisuhteessa täytyy kasvaa pois itsekeskeisyydestä. On elettävä muut huomioiden, itseään hylkäämättä. Klisee, mutta niin totta.

Sama pätee perhe-elämään. Perhesysteemissä on erittäin haastavaa toteuttaa omanapaisuutta. Jos saman katon alla asuu lapsia tai lemmikkejä, näiden tarpeet joutuu huomioimaan, halusi tai ei. Jossain vaiheessa siitä huomaa jopa nauttivansa.

Olen kuullut sanonnan, että rakkaus on sietämistä. Ankeaa. Sitä ei haluta kuulla maljapuheissa. Rakkaus on paljon muutakin kuin sietämistä. Mutta ehkä onkin niin, että rakkaus auttaa sietämään.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


× 6 = neljäkymmentä kaksi