29.3.2016

Kesäaika!

DSC_3052_talvikukat

DSC_2780koulu

tanssi

lumisydan

Blogitauko.

Päiväunia ei enää nukuta ja monta hetkeä on kiitänyt ohi. Jos aikaa on ollut, olen tehnyt muuta. Se harmittaa, mutta en ota paineita.

Tammikuussa koettiin vesisateet, metrin mittaiset lumidyynit, -34°C pakkaset, pääkallokelit. Lumi ehti jo kertaalleen sulaa. Sitten sitä alkoikin sataa.

Helmikuu oli huurteinen seikkailu. Heti alkuun koettiin tyttöjen kanssa Disney on Ice. Mies osti juuri ajokortin saaneelle T:lle viridianvihreän Peugeotin. Paluumatka Helsingistä ajettiin kahdella autolla. Pääsin uuden kuljettajan kyytiin. Matkalla juteltiin monenlaista. Siitä 9-vuotiaasta tytöstä, jonka isään ihastuin, on varttunut nuori nainen, joka itsekin jo seurustelee vakavasti.

Helmikuussa ihailimme nykymuotoisia vanhojentansseja. Sateenkaaren värit ja sokaiseva kimallus aiheuttivat hämmennystä. Kaiken blingin keskellä alkuperäinen ajatus tuntui kadonneen. Mutta upein prinsessa oli omamme, joka kantoi pinkin pukunsa taitoluistelijan varmuudella. Ja frakkipukuinen E, mikä kunikaallinen pari.

Maaliskuussa juhlittiin äitini tasavuosia. Kekkerit järjestettiin kyläkoululla. Koristelin kakkua vanhan koulun keittiössä, aurinko paistoi luokkaan, lautalattia natisi. Aika pysähtyi. Tunsin hetkellistä kaipuuta menneeseen ja mietin niitä, jotka eivät enää näihin juhliin päässeet.

Onneksi mies huiteli pohjalaisella tehokkuudella edestakaisin ja palautti minut todellisuuteen. Oli hienoa nähdä kaikki tutut punatukat, harmaanvaaleat, pari muutakin sävyä ja popsia herkkuja. Olin kiitollinen siitä, että äitini on terve ja täyspäinen. Ja isän jälkeenkin onnistui löytämään vierelleen puoliskon.

Tähtitaivaan alla köpöttelimme kotiin tuttua reittiä. Naiset kolmessa sukupolvessa, pohjalainen mies. Salpausselkää alas, entisen mummolan ohi.

Palmusunnuntaina nautimme Mikkelin herkkuja, sähäkät noidat kävivät virpomassakin. Se oli hyvää harjoitusta varsinaista sesonkia varten.

Kiirastorstaina köröttelimme appivanhempien luo pohjanmaalle. Notkuvien pöytien ja hyvien unien myötä siirryimme loma-asetuksille. Suksin lentokenttää ympäri, harmaa maisema, suksenpohjiin takertuneet lumipaakut, varsinainen Via Dolorosa. Ehdin miettiä monenlaista, menneitä tulevia, eksyäkin pariin kertaan. Suunnittelin tutkapantaa.

Seuraavana päivänä en enää eksynyt, appi oli oppaana. Pohjalainen kilpahenki kirvoitti talven parhaan hiihtoajan.

Siihen hiihtokausi olikin hyvä lopettaa. Kotiladut alkavat olla jo sulat, ojat tulvivat. Paistoimme makkarat, poistimme jouluvalot. Kello siirretty kesäaikaan. Olemme valmiita kohtaamaan kesän.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


8 − kaksi =