19.8.2012

Viime hetket



Koiranomistaja päivitteli Facebookissa naista, joka tiuski lapselleen. Pieni reppuselkä hyppelehti iloisena kohti uutta päivää. Ihmetteli lintuja ja puita. Silitti isoa koiraa ja antoi lipaista poskea. Äiti kiskoi kädestä näyttäen nyrpeää naamaa.

Läikähti myötätunto äitiäkin kohtaan. Kiire, sata keskeneräistä asiaa, päänsärky, myöhästyminen, avaimet kotona, menkat, särkylääke loppu, levinnyt ripsiväri, pari kiloa ylimääräistä makkarana housunkauluksen tienoilla. Vaikka miten yrittäisi, aina jotain unohtuu. Tai joku ymmärtää jotain väärin. Aina voisi tehdä enemmän ja paremmin – tai vähintään nopeammin.

Vähennän stressiä virittämällä kaiken valmiiksi jo illalla. Kahvikeittimeen kolmen kupin ainekset, ruisleivät jääkaapissa, varavaatteet hoitolaukussa. Annin asu on valittu sävy sävyyn sukkia myöten. Itsellekin yleensä jotain löytyy, musta vaihtopaita survottuna käsilaukkuun. Pakko myöntää, että painelen samoissa farkuissa jo toista vuotta… Kesällä minusta on otettu kaksi valokuvaa. Toisesessa kumarrun laittamaan tytölle kenkiä. Housujen takamukseen on hioutunut valkoinen rengas merkkinä työmatkapyöräilystä.

Tänä sunnuntai-iltana olen lopen väsynyt. En ymmärrä miksi, viikonloppu oli silkkaa rentoutumista. Uskomattoman kauniit, lämpimät päivät, kesän viime hetket. Heinäsirkkojen siritys kertoo, ettei näitä enää ole montaa tänä vuonna. Puut alkavat saada keltaista sävyä. Lukujärjestys ilmestyi Aku Ankan välissä jo monta viikkoa sitten.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


− 2 = kaksi