12.4.2015

Kohti kesätuulia

laiturinnokka
saappaat

sammal

pyoraily

Täällä ollaan!

Vaikka ei uskoisi – päiväunet ovat historiaa, en pääse blogiin. Kevät hupsahti huomaamatta. Maaliskuu kadotti lumet. Saimme aurinkoa päivällä ja revontulia yöllä. Ihmettelimme auringonpimennystä hitsausmaskien läpi, kun sain maskit ensin puhtaaksi. Joku on haukannut auringosta palan! Hehkutuksen jälkeen Anni vaikutti pettyneeltä.

Talven parhaita hetkiä olivat potkurivauhdit pellolla. Satujumppaankin kiidettiin potkurilla. Matkalla käytiin syvällisiä keskusteluja Jeesuksesta rakkauteen ja naisen anatomiaan. ”Voi äiti, kunpa oltais tunnettu silloin kun olit lapsi!”

Parhaillaan mies käynnistää ruohonleikkuria. Ei kesä ihan niin pitkällä ole, mutta haravaa kaipaa yksi jos toinenkin puska. Löysimme lehtien alta pienet punaiset raparperin alut. Leskenlehtiä. Ja sitruunaperhosen, joka ei suotunut kuvattavaksi.

Maaliskuussa olimme kiireisiä, teimme paljon töitä – ja se näkyi. Kireytenä, väsymyksenä, ajatuskatkoina, uupuneena nauruna. Olin illat töissä, mies tytön kanssa kotona. Olin töissä viikonloppuna. Pääsiäisenä. Ja mies yhden viikonlopun omissa töissään. Tulin toista kertaa kipeäksi, se lisäsi väsymystä. Vieläkään en ole ihan kunnossa, mutta tolpillani.

Tänä viikonloppuna saimme nauttia kunnon kevättuulista. Olin eilen töissä. Sillä välin Anni oppi pyöräilemään ilman apupyöriä.

Näillä mennään, taas kohti uusia seikkailuja.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Kohti kesätuulia

  1. satu-tyttö sanoo:

    Teistä ei ole kuulunut, ja nyt tiedän syyn. Toivotaan, että kevät jatkuu terveempänä ja pirteempänä.
    Juu, ne revontulet oli upee kokemus. Seisottiin Hillevin kanssa Kuvaalantiellä ja äimisteltiin ja huokailtiin ja oltiin yhdessä sitä mieltä, että tää on hienointa mitä ollaan nähty. Vähän niinku Under the dome- experience.
    Meilläkin on pyöräilykausi otettu iloisesti haltuun ja fillarikin vaihdettu isompaan.
    Havaintoja on tehty ja. Ja havainto minkä itse tein, et ihan parasta kun ei ole koiraa niin ei myöskään niitä valkoisia kökkäreitä pitkin nurmikkoa.
    Tää on sitten kai siinä suhteessa viimenen iloinen kevät mulla.

    • admin sanoo:

      Kiitos kommentista! Heti virkisti, vaikka oon töissä. Revontulet jouduin kokemaan yksin, ne tuli tänne myöhään. Klo 2 heräsin ja menin yksin pihalle. Tuijotin taivaalle, kunnes niskat ei enää kestäny.

      Kevät jatkuu vähälumisena ja valoisana. Sain tänään antibioottikuurin, että toivottavasti myös terveempänä. Otan saman tien kaikki asidofiikukset, mitä kaupan hyllyltä löytyy… Palataan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


3 + seitsemän =