8.11.2012

Lahjan aika




Lapsena tykkäsin ostaa ja tehdä lahjoja.

Voi sitä kihelmöivää jännityksen tunnetta, minkä pakettien näprääminen toi. Paperit ja teippirullat kainaloon, salaperäinen ilme kasvoille ja ovi perässä kiinni. Kymmenen vuoden takuu -saksilla nauha tiukalle käppyrälle ja valmis käärö piiloon vaatekaapin ylimmälle hyllylle. Sinne jonnekin käyttämättömien laamapaitojen ja mummolta saatujen pikkuhousujen taakse. Muistan vielä miltä kaapin maalattu lastulevyinen pinta tuoksui.

Muistan ne suklaatkin, ainakin pari Budabest-laatikkoa. Alun perin oli ehkä tarkoitus kääriä rasia sellaisenaan paperiin. Sitten kävi mielessä, että entä jos ottaisin pari karkkia ja kietoisin loput nättiin pussiin. Hyvä idea, paljon kauniimpi kuin jäykkä rasia. Suklaat sulivat suussa yksi kerrallaan. Ehkä säästäisin lahjan kylkeen pari irtokonvehtia, mukava lisä muistamiseen…

Lopulta alkoi tuntua, ettei suklaa edes ollut kovin välttämätön lahjassa.

Olen taas tutussa tilanteessa. Ostin lahjaksi suklaaboksin. Minulla ei ollut taka-ajatuksia. Silti paketti alkoi kummitella jo töissä. Entä jos ottaisin pari, vain maistamistarkoituksessa? Onko tämä lahjan osa edes tarpeellinen?

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Lahjan aika

  1. Ipe sanoo:

    Tuli mieleen, onkohan kuvassa Annin isille tekemä paketti :) Meillä teinit väkersivät isänpäiväkorttia, ideani pohjalta: katsellaan vanhoja valokuva-albumeita ja etsitään kuvia joissa olette isin kanssa. Tämä oli oikein hauskaa, nuoriso juuttui albumien pariin lumoutuneina – harvoin enää tulee katseltua kuvia itsestään lapsena. Kuvat kirvoittivat lukuisia kysymyksiä millainen mie olin pienenä-osastolta. Sekin oli oikein hauskaa. No, kortti valmistui ja siihen valikoitui 4 kuvaa. Isi kalassa, muotokuva, (vähä hyvä kuva!) isi nuotiolla koiran kanssa (näytä! tosi hyvä kuva! isi on tässä ihan niinku joku malli!), isi synnytysosastolla vastasyntynyt kuopus sylissään ja isi mökkireissulla esikoinen sylissään takan edessä. Sitten korttiin kirjoiteltiin onnittelut vuoronperään kahdella käsialalla ja tyttö koristeli komeuden sydämillä. ’Vähänkö tuli hieno kortti!’ ja tulikin.

  2. admin sanoo:

    Juu, Annin päiväkodissa värkkäämä paketti. :) Ei pysynyt salaisuutena, mutta luovutetaan se kuitenkin vasta h-hetkenä. Meillä on haasteena, että iskän synttärit ja isänpäivä osuu samalle viikolle.

    Kuvien selailu on antoisaa, tuo paljon mieleen sellaista mitä olisi jo unohtanut. Muistot luo yhteisyyttä ja jokaisellehan oma lapsuus on tärkeä. Hienosti sait teinit mukaan kortin tekoon.

    Meillä mies on joskus saanut (ilmeisesti isänpäivälahjaksi) pienen kirjasen, johon on liimattu kuvia teinien varhaislapsuudesta. Liikuttavaa. Ja näin sitten minäkin pääsen osalliseksi teinien vauva-ajasta. Uusioperheessä kun muistot jakautuvat ja sirpaloituvat ja jaetaan uudestaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


1 × = viisi