12.10.2014

Lokakuun vadelmat

palloheinapalloheina2anniheinapisaraheinaanniheina2
Vaaleanharmaa sunnuntai.

Sitten aurinko ilmestyy pilvien välistä. Kävelemme saappaat narskuen rantaan. Eväinä omenat, Anni kerää matkan varrelta ketunleivät. Laituri on ruohottunut pahoin. Aurinko lämmittää, käännän sille toisenkin posken. Pisarat kimaltavat heinissä. Askel eteen, toinen taakse jalustan kanssa. Tarkennus, askel, säätö, tarkennus, säätö…

Tyttö touhottaa huvipuiston lahonneista laudanpätkistä. Kalliosta liukumäki, heinikosta seikkailurata. Nelivuotias osaa vaikka mitä. Teputamme pusikoituneen ja liukkaan laiturin päähän, lämmin käsi kädessäni. Minun käteni on kuulemma viileä, mutta osaan sentään uida.

Paluumatkalla löydämme vattuja, syyslomaviikolla! Marjat hehkuvat punaisina ruskeaa taustaa vasten, en saa kohdetta tarkennettua. Tyttö juoksee pihaan vadelmat tuliaisinaan. Kohta pötköttää jo nuken kanssa kalliolla. ”Katsomme Pikku-Vauvan kanssa pilvistä muodostuvia kuvioita.”

Tyhjennämme miehen kanssa kompostorin, käännän hajamielisesti kasvimaan. Pari porkkanaa löytyy vielä. Keitän Scooby-Doo -pastat, jotka T toi keväällä Italian tuliaisina. Mutakakku, sitten nuoret ovat valmiita lähtemään syysloman viettoon äidilleen.

Tutkin päivällä otettuja kuvia. Näkyykö pisarassa meidän kuvamme?

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


5 × = kaksikymmentä