Mitä tulee, kun yhdistää karjalaisen ja pohjalaisen? Savolainen. Siinä tiivistettynä kesämme, elämämme. Seilaamme kiintopisteiden välillä, kippaamme kotiin pyykit ja tyhjän kylmälaukun. Mies ajelee urakkaluonteisesti ruohon. Flunssaisenakin. Minä kiskon rikkaruohoja. Annan pyörien pyöriä, pesukoneen, tiskikoneen, uunin.
Loman alku oli viileä kuin jälkiruoka, nyt nautimme helteestä.
Uskomattomat auringonlaskut, olkaa hellivät tuulet, varpaissa rahiseva hiekka. Kylmää roseviiniä, sorsalla kuusi poikasta, pari kypsää mustikkaa. Keikkumista SUP-laudalla, hikistä jumppaa vanhassa elokuvateatterissa, moottorisahan pärinää, sopanhakua Suviseuroista, saariretkiä, uusia perunoita, hullunkurinen bikiniraja, loma-asuntomessut… Kuulen käen kukkuvan – ja toisaalla heinäsirkan muistuttamassa kesän rajallisuudesta.
Idässä pulahdin joka aamu järveen. Lännestä löysin uuden lempipaikan.