9.11.2014

Luminen isänpäivä

putketluntaaaa
Maa hetken valkeana.

Tiesin että se on väliaikaista, joten iloitsimme talvesta (minä selkä vinossa). Pakkasin tytön haalariin ja pukkasin ulos. Jäin hetkeksi kokoamaan roskia, kompostia. Päästessäni pihalle oli rappu lakaistu, V:n autosta osa puhdistettu, tehty kolme lumienkeliä ja lumipallon alkuja. Haimme pulkan ladosta. Tyttö painui samantien mäkeen, violetti pipo ylös alas.

Tässä on vielä sulattelemista. Lumessa, ja siinäkin, että vauvani on näin iso.

Isänpäiväksi suuntasimme miehen lapsuusmaisemiin. Kotoisa tunnelma, vanhat lelut, herkut, yhdessäoloa ja vähän haikeutta ajan kulusta. Siinä sivussa nopea kaupunkimatkakin. Joskus pohjalaisuus tuntui eksoottiselta, mutta olen jo tottunut. Hölkkään latupohjaa, papat morjestavat. Motti tarkoittaa kahvimukia, uskovainen lestadiolaista.

Palasimme ripeästi takaisin, muistona roima yliopeussakko.

Isänpäivä saa miettimään elämäni isähahmoja. Jokaisella on korvaamaton paikkansa. Jokaiselta jotain opin. Isältä leipomisen, kaukokaipuun, luonnon arvostamisen, herkkyyden, luopumisen. Papalta perinteisen miehen mallin. Hannulta hetkeen tarttumista. Apelta aavistuksen suoraviivaisuutta – ja kalan perkausta.

Puolisolta sain perheen ja sen myötä kaikki.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


6 + = seitsemän