1.11.2012

Marraskuu


Saimme maistaa talvea!

Jää huurrutti maan, aurinko kultasi järven ja ilmassa tuntui ensilumen tuoksu. Aamu oli tuntia valoisampi. Pyörämatkat taittuivat kitisemättä, uutta maisemaa ihastellen.

Viime viikolla vastaanotimme kahdet odotetut yövieraat. Sain hyvällä syyllä leipoa ja nauttia fetajuustoa. Tajusin, että kinuskikastikkeen voi kylmänä vaahdottaa ja se sopii loistavasti hapokkaisiin marjoihin. Aroniamarjat jäivät tässä yhteydessä testaamatta, maistuvat edelleen Annille sellaisenaan.

Tuli koettua myös elämän ensimmäinen runoilta. Heli Laaksonen yllätti suloisenhaikeilla ja päättömän riemukkailla tarinoillaan. Jos etukäteen epäilinkin tunnin jorinoita, ennakkoluulot joutuivat romulaariin. Esitys tarjosi samaistumispintaa, oivalluksia ja hymynkareen. Tuntui oudolta istua eturivillä. Näytti kuin sokea Pollyanna olisi viittoillut iloa hohtava sädekehä päänsä ympärillä. Pian siihen tottui. Jokainen sukan raita ja hiuspannan pompula tuki kokonaisuutta.

oleks mun / niinäkin päivin / ko vähiten kannattais…

Istuimme iltoja, joimme viiniä, pelasimme sanapeliä. Jaksoin valvoa yökahteen. Rikoin henkilökohtaisen ennätykseni kuukausiin, ellen vuosiin. Vieraskirjaan on kirjattu, että olisin simahtanut nukuttaessani Annia. Ei pidä paikkaansa.

Vastapainoksi olen tällä viikolla kuin käytöstä poistettu luuta. Ajatukset eivät anna ottaa itseään kiinni. Luovuus loistaa poissaolollaan. Töissä olisi pitänyt terästäytyä, mutta joku oli paketoinut pääni tuorekelmuun. Ainoa luovuuden ilmentymä on joulu, joka alkaa soluttautua salavihkaa luukuista ja ikkunanraoista. Äiti lähetti alan lehden. Selailin sitä laiskasti, enhän minä valmistaudu jouluun. Mutta ennen kuin huomasinkaan, aloin haaveilla punaisista tyynyistä, uuninpankoista ja kynttilöistä. Vieläkö ehtisi kerätä suppilovahverot salaattiin…

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Marraskuu

  1. Ipe sanoo:

    Mulla on tullut semmonen mieleen että miksi käytät niin paljon Annin kuvia blogissa ja kun eihän siltä voi edes oikein kysyä että saako niitä julkaista :) Itellä kun on jo niin isot lapset ettei oo ikinä elänyt semmosta aikaa että laittais omien pienten lasten kuvia nettiin niin ihmetyttää se miten paljon ihmiset laittaa lastensa kuvia nettiin ja monilla on jopa facebook-profiilikuvana oman lapsen tai vauvan kuva – musta jotenkin vaan käsittämätöntä. Että kun ei voi niinku kysyä edes lupaa siltä henkilöltä ja sitten kun vielä tiedetään miten paljon netissä liikkuu kaikenlaista sakkia. No, olin nyt oikea inhorealisti mutta tulipahan vaan mieleen…

    • admin sanoo:

      Kiitos kommentista ja näkökulmasta. Vastaan tähän blogijutun muodossa, kunhan ehdin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


kaksi × = 12