1.1.2014

Matkamuistoja

kurkistus_4223

taalot_4513

partsi_4503

tyrskyja3_4550

teide_4357

laavakivi

pilvea2_4461

portti2_4515

rantahiekka_4485

annitjrnta_4709auringonlaskua_4693

palmutauringonlasku_4729
Ihanaa!

Anni kiskoi lenkkarit ja sukat pois heti päästyämme matkanjärjestäjän bussiin. Pienet varpaat pyörivät ilmassa. Hetkeen tiivistyi koko matkan rentous ja lämpö. Rekisteröin ikkunasta sinisen taivaan ja kaktukset kallioiden kyljessä. Lötkölehtisiä banaanikasveja silmänkantamattomiin. Peltojen keskellä Barrack Obama on pelannut golfia.

Aloitin rantalomailun vasta aikusena. Lomassa pitää olla muutakin kuin hiekalla pötköttelyä. Palamaan taipuvainen ihoni on samaa mieltä. Kanariaan olen suhtautunut erityisen ennakkoluuloisesti. Sitten kävi kuten elämässä usein käy – pääsin työstämään traumaa. Mies on kokenut etelän kävijä, joka nimeää Kanariansaaret takeltelematta kuin joet Pohjanmaan rannikolla.

Tällä kertaa tutustuin Teneriffan saareen, sen kolkkaan nimeltä Los Gigantes.

Paikka lunasti odotukset ja enemmäkin. Luonto on kaunis ja monimuotoinen jyrkkine kallioineen ja laavahiekkarantoineen. Alkuun olimme hotellissa ainoat suomalaiset. Henkilökunnan englanninkielen kanssa oli vähän niin ja näin, mikä vain lisäsi alkuperäistä tunnelmaa.

Riemunkirjava pieni hotellimme nökötti kallion päällä, terassi antoi suoraan avomerelle. Aallot kasvoivat metrien korkuisiksi. Öisin kuuntelin meren pauhua ja yritin kiskoa itseäni irti kahden sängyn muodostamasta väliköstä. Toisella puolella nukkui Anni, toisella mies.

Huristelimme vuokra-autolla maailman kolmanneksi korkeimman tulivuoren Teiden reunalla Annin nauttiessa päiväuniaan. Tein ristinmerkkejä paikalliseen tyyliin, tuijotin meren ja taivaan yhtymäkohtaan. Jossain vaiheessa väliin ilmestyivät pilvet. Kiitin onnea siitä, että mies on suvereeni kuski eikä meidän tarvinnut ahtautua retkibussiin. Paikalliset sounnustautuivat lumihuippuiselle vuorelle untuvatakein ja lakein. Hölkkäsin hihattomassa paidassa pari kilometriä pilvien päällä. Olen suomalainen…

Tämä oli toinen ulkomaanmatkani pienen kanssa. Haluaisin olla boheemi reissaja, joka porhaltaa huolettoman tyylikkäänä helmat liehuen lapsi kummassakin käsipuolessa. Kokemuksesta tiesin, että näin ei tule käymään. Minulle luontevampaa on varautua pahimpaan ja olla koko ajan lievästi huolissaan. Että kaikki viihtyisivät, vaaditaan paljon aikaa ja pitkiä hermoja. Kolmevuotias ei jaksa taapertaa kilometrikaupalla. Emme liikahtaneet ilman selviytymispakkausta, pillimehua, pastilleja ja nenäliinoja, paljon nenäliinoja!

Paikalliset viettävät joulua hieman meitä myöhemmin. Juhla näkyi lähinnä sadoissa joulutähdissä ja seiniä pitkin kiipeilevissä joulupukeissa, jotka tulivat tutuksi jo Madeiralla. Ja siinä jälkiruuassa, joka näytti ja maistui homeiselta kääretortulta.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


seitsemän + 8 =