14.9.2014

Metsään kannattaa mennä

seitti1heinakastesananjalaka

’Lasten tehtävä on säntäillä metsässä räkä poskella ja tehdä asioita, joissa ei ole päätä eikä häntää.’

On uskomattoman lämmin syyspäivä, mutta typykkä ei suostu hievahtamaan sisältä mihinkään. Alan houkutella metsäretkellä. Pian hoilaamme jo päiväkodissa opittuja lauluja ja pakkaamme reppua.

Viime vuonna löysin mustatorvisieniä ja toissavuonna kaksi kanttarellia. Saaliin toivossa otan nytkin mukaan veitsen. Ja kirjan. (Sieniopusta en löydä, joten heitän reppuun keittokirjan, jossa on muutama sienisivu). Ja juomapullon, tikkarin, keksipaketin, pari tyhjää jogurttiämpäriä, goretex-haalarin kokoa 110 cm.

Retkikohde sijaitsee parin kilometrin päässä kotoa. Jo pyörän kyydistä näemme useita komeita tatteja. Pehmeällä samalmatolla vipeltää orava. Se pysähtyy tuijottamaan meitä. Typykkä poimii ketunleipiä ja esittelee Röllin majan. Lenkkeilen samassa maastossa viikottain, mutta nyt huomaan eri asiat – se johtuu seurasta.

Äänettömyys katkeaa hirvikärpästen rapinaan. Idässä kasvaneena olen tottunut hirvikärpäsiin, mutta tänään esiintymistiheys ylittää odotukset. Tilannetta ennakoiden Anni oli puettu burkha-tyyliseen kokonaisuuteen. Tyttö onnistuu nappaamaan vain kaksi ötökkää. Omasta niskastani kerään edelleen hyönteisiä ja niiden raajoja. Yksi hyppäsi korvaan.

Kotipihalla törmäämme savupilveen, mies on sytyttänyt nuotion. Reissu kruunataan nuotiomakkaralla. Myös teinit raahataan mukaan savuiseen tunnelmaan.

Retken saaliina saimme paitsi kokemusta ja ketunleipiä, myös kipollisen puolukoita. Kohta leivotaan. Eläköön luonnon diversiteetti!

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


× yhdeksän = 36