2.11.2012

Oikeus omaan kuvaan


Onko vanhemmilla oikeus julkaista lastensa kuvia netissä?

Irma nosti esille ongelman, jota olen itsekin pohtinut. Etenkin alussa mietin, millaisissa yhteyksissä tyttäreni kuvia katsellaan. Voisivatko ne päätyä vääriin käsiin? Taisin saada sielulleni rauhan, koska asia ei enää ole vaivannut. Palstoilla aihetta puidaan jatkuvasti. Esimerkiksi täällä.

Vanha blogini oli suunnattu pienelle ryhmälle. Ajattelin, että netin välityksellä läheiset pääsisivät osalliseksi Annin kasvusta ja toilauksista. Tässä tarkoituksessa blogia ei käytetty. Sukulaisilla oli parempaakin tekemistä. Nykyinen blogi on kaikille avoin, mutta käyttäjäkunta on erittäin suppea. (Vanhan blogin kuvat ovat kadonneet, niistä ei tarvitse huolehtia.)

Samastapuusta on perheblogi, jonka artikkelit on kirjoitettu taaperon päiväunien aikaan. Vietän suurimman osan ajasta pienen kanssa, joten tyttö valikoituu automaattisesti malliksi. Nykyään Anni jopa toivoo itseään kuvattavan ja asettuu usein ”vauvojensa” kanssa sopiviin poseerauksiin. Pyrin valitsemaan blogiin kuvia, jotka parhaiten kertovat päiviemme kulusta. Kuvissa pyrin noudattamaan hyviä tapoja ja välttämään lapsen nolaamista.

Kaksivuotiaan vastuulle kuvien julkaisua ei luonnollisesti voi jättää. Päiväkodilta olemme vastaanottaneet lappuja, joissa kysytään voiko lapsemme otoksia julkaista lehdessä, lipussa, lapussa, netissä… Viimeisimmän kohdalla jäin pohtimaan. Toisaalta mm. Facebookia on mahdoton kontrolloida. Itsestänikin löytyy kuvia, joiden julkaisuun ei ole kysytty lupaa.

Teinien tunnistettavia kuvia en halua blogissani julkaista. Voin kuvitella reaktiot kysymättäkin. Entä antaisivatko huoltajat jälkikasvunsa julkaista kuvia IRQ-galleriassa, jos tietäisivät millaisia poseerauksia niissä käytetään? Missä loppuvat vanhemman oikeudet? Milloin lapsi saa itse päättää?

Pidän kovasti Mila’s Daydreams -blogista, jossa nukkuva vauva on lavastettu erilaisiin ympäristöihin. Annin ikäisen lapsen vauvakuvat on toteutettu oivaltaen ja varmalla tyylitajulla. Alusta asti olen silti miettinyt blogin eettistä puolta. Nukkuva kohde on täysin tietämätön siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Onko tilannetta oikeus kuvata? Entä jos joku kuvaisi minut nukkumassa kita auki ja kuola suupielestä valuen? Milloin kuva muuttuu taiteeksi?

Kuvien käytön rajoitusta perustellaan mm. sillä, että niillä voidaan kiusata lasta. Onko kiusaaminen itsestäänselvä osa kulttuuria? Eikö tällä perusteella jo äitiytenikin pitäisi piilottaa – olenhan liian vanha standardiäidiksi? Blogeja pahempana pidän kansanhuviksi muodostuneita Hauskimmat kotivideot -tyylisiä pläjäyksiä, joissa vauvat ja eläimet nostetaan tietoisesti julkisen pilkan kohteeksi. Blogeissa harvoin halutaan ketään nolata, ainakaan tarkoituksella.

Lapsi muuttuu jatkuvasti. Taaperokuvat ovat kouluiässä tuskin enää tunnistettavia. Tämä blogi poistuu linjoilta, ennen kuin Anni ymmärtää nolostella kuviaan tai itseään käsitteleviä juttuja. Voin myös alkaa käyttää yhä enemmän rajauksia ja kuvakulmia, joista henkilöä ei voi tunnistaa.

Olen miettinyt yksityisyyttä myös tekstin kohdalla. Onko oikein kirjoittaa toisesta juttuja, joissa tämä esitetään keljussa valossa? Entä jos mies raapustaisi blogiin karmeimmat törttöilyni tai lapsellisimmat lausahdukseni? Vaikka teksteissäni ajoittain ilmenee kyllästyminen, turhautuminen ja ärsyynnys, artikkelit on naputeltu hyvää tarkoittaen. Pieni on kuvattu rakkaudella ja kauniiksi kokien. Toivon, että rivien välistä paistaa vilpitön kiintymys, jota tunnen jokaista perheenjäsentä kohtaan.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta kohteessa Oikeus omaan kuvaan

  1. Kristiina sanoo:

    Mietin juuri samaa aihetta tänään, kun päivitin blogia ja halusin laittaa jonku kuvan neidistä. En liian tunnistettavaa, joten se rajasi monta kaunista kuvaa pois. Onneksi löytyi sitten kuitenkin sopiva kuva, joka täytti kriteerit. Itsestäni ei ole kuin yksi kuva ja sekin on enemmän muokattu ja rajattu, kuin neidin pari kuvaa.

    Mielestäni olet onnistunut kyllä ottamaan ja valitsemaan hyviä kuvia Annista tänne :)

    • admin sanoo:

      Kiitos kommentista! Ihana on tuo kesäkuva. :) Minäkin julkaisin nyt ensimmäistä kertaa oman naamani. Ajattelin, että voinko lymyillä piilossa, jos lapsen kuvat ovat nähtävillä. Mutta Anninkin voi tunnistaa juuri äitinsä kautta. Pieni muuttuu koko ajan – vuoden takaiset kuvat eivät enää päde.

      Identiteettiämme on vaikea määrittää näillä koordinaitella, mutta eihän se mahdotonta ole. Teineistäkin voisin käyttää viitteellisiä nimiä.

      On hyvä että näitä asioita pohditaan. Oikean ja väärän raja ei ole selvä. On kuvaavaa, että Irma kyseenalaisti kuvien julkasun vasta nyt. Aiemmin on ehdotettu jopa näyttelyä. Olisiko sekään oikein yksityisyydensuojan kannalta?

  2. Irma sanoo:

    Joo. Itse en julkaisisi omien lasten kuvia netissä. Jokin suojeluvaisto estäisi tekemästä niin. Syystä tai toisesta. Ja sitten juuri siitä syystä ettei pieneltä voi kysyä lupaa. Ja se lupa on mielestäni yhtä tärkeä jokaisen tunnistettavaa henkilöä esittävän kuvan kohdalla. Olipa aikuinen tai lapsi.

    Näyttely tuntuu sen sijaan vähän eri asialta. Nettijulkaiseminen oli tämän keskustelun lähtökohta. En kyllä laittaisi näyttelyynkään itse omien lapsieni kuvia jollei heiltä olisi lupaa. Vaikka itse aiemmin ehdotinkin että pidä lapsikuvista näyttely. Hmm. Monimutkaista. Silloin en ajatellut koko asiaa tästä näkökulmasta.

    Eniten tosiaan hämmästyttää se, miten pienten lasten äitien facebook-profiilikuvissa on oman naaman sijasta lapsen kuva. Tai kuva jossa vauvaa työnnetään kameraa kohti omissa käsissä. Ei niin saa tehdä! :)

    • admin sanoo:

      Niin ja olethan julkaissut lapsemme kuvia netissä ilman asianomaisen lupaa. ;) Näen ”taidekuvat” vähän eri kulmasta kuin normaalit arjen vaippaihottumakuvat. Muutamia vuosia sitten ei vielä kuvaamoissakaan kysytty malleilta saako kuvia julkaista. Sain aikoinani traumat, kun oma rippikuva oli kuvaamon ikkunassa varmaan vuoden! En osannu suhtautua rakentavasti. :D

      Pidän johtotähtenä sitä, että Annin kuvia ei enää julkaista kun tyär on vähän isompi. Blogia katsotaan yhdessä ja tyttö on innoissaan nähdessään oman kuvansa. Kuten sanottu, nyt kohdeyleisö on hyvin pieni eikä blogin osoitetta ole viljelty laajalti.

      En laittaisi Facebook-profiilin Annin kuvaa, ainakaan yksistään. En enää ole FB:ssä julkaissut lasten kuvia. Oon ollu huomaavinani, että vielä lapsia enemmän ihmiset laittaa profiileihin lemmikkiensä kuvia.

  3. Irma sanoo:

    Olen kyllä kysynyt luvan niihin vauvakuviin kotisivuillani ja fb:ssä? Voin toki poistaa ne?

    • admin sanoo:

      Kuvat on hienoja! Oon iloinen että tuosta ajasta on jotain kunnollista kuvamateriaalia muistona. Teit kuten pitää ja kysyit lupani kuvien julkaisuun. Mutta Annin lupaahan kuville ei ole. ;) Sitä siis tarkoitin.

      • Ipe sanoo:

        Tämän keskustelun innoittamana näin viime yönä unta Annista. :) En ole koskaan nähnyt! Unessa tyttö oli täynnä virtaa. Juoksi ja juoksi, liukumäkeen ja alas, hurjaa vauhtia. Katselimme sivusta ja pohdimme että Annin liikehdintä on kuin nopeutetusta elokuvasta, niin vikkelä tyttö oli. :)

        • admin sanoo:

          Hauska uni. :) Ihmisen ja kissanpennut on kovia menemään. Niin Annikin. Miksi kävellä jos voi juosta? Miksi istua, jos voi tehdä kuperkeikan?

  4. Irma sanoo:

    Itse asiassa olinkin nähnyt Annista unta ennen tätä. Ennen kuin tyttö syntyi. Näin unta että saat tytön. En varmaan viitsinyt sitä silloin kertoa, muistaakseni ainakaan? :)

    • admin sanoo:

      En muista sitä, saatoit kertoakin.:) Miehellä oli varma tunne Annin sukupuolesta ja se jäi päällimäiseksi mieleen… Mutta meillähän oli vaihtariunet! Näin myös unta, että V olisi tyttö. Yleensä en näe enneunia enkä Annin kohdalla osannut yhtään sanoa mitä sukupuolta lapsi edustaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


4 + = yhdeksän