23.6.2014

Omaa aikaa

hoyhenetpilvetKesän keskellä.

Vietimme viileän juhannuksen, +15 astetta parhaimmillaan. Saunan jälkeen innostuin ja puin hellemekon, paistoihan aurinko kirkkaalta taivaalta. Pilviä tuskin hattaraksi asti. Pohjoistuulen leyhähdys palautti todellisuuteen. Lämpökerrasto toimii myös helman alla.

Eilen palasimme kotiin, lapset jäivät mökille. Omasta tahdostaan, sitä tiedusteltiin moneen kertaan. Viisi yötä erossa pienestä. Pisin aika koskaan.

Mies menee ulos. Olen ensimmäistä kertaa yksin kotona yli puoleen vuoteen. On oudon hiljaista. Kuulen omat ajatukset. En ole varma onko niissä mitään kuulemista, joka tapauksessa… Tavarat voin jättää mihin tahansa. Ne löytyvät samasta paikasta. Voin katsoa suomenkielisiä keskusteluohjelmia tai lukea kirjaa. Voin mennä jumppaan tai lenkille ihan milloin haluan. Voin ottaa pakasteesta jäätelön, käydä vessassa – ketään ei kiinnosta!

Olo on vapaa. Topilasmainen.

Ensimmäisen illan käytän hyödyllisesti; avaan suklaalevyn. Murehdin paria kesän aikana ilmestynyttä kiloa. Punnitsen itseni. Haukkaan suklaata. Miten se on mahdollista? Olen alkanut lihoa. Laitan lapsille tekstiviestin, mitä he tekevät juuri nyt. Vastaus tulee pian. Hyvin menee, ei ole ikävä.

Olen kaivannut omaa aikaa. Nyt minulla on sitä, käytän sen muuhun kuin haikailuun. Tartun hetkeen, käyn lenkillä, ehkä opettelen pari iskua combattia, lakkaan kynnet, katson elokuvan, käyn saunassa, laitan naamion, suutelen miestä.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


seitsemän + = 8