12.10.2014

Lokakuun vadelmat

palloheinapalloheina2anniheinapisaraheinaanniheina2
Vaaleanharmaa sunnuntai.

Sitten aurinko ilmestyy pilvien välistä. Kävelemme saappaat narskuen rantaan. Eväinä omenat, Anni kerää matkan varrelta ketunleivät. Laituri on ruohottunut pahoin. Aurinko lämmittää, käännän sille toisenkin posken. Pisarat kimaltavat heinissä. Askel eteen, toinen taakse jalustan kanssa. Tarkennus, askel, säätö, tarkennus, säätö…

Tyttö touhottaa huvipuiston lahonneista laudanpätkistä. Kalliosta liukumäki, heinikosta seikkailurata. Nelivuotias osaa vaikka mitä. Teputamme pusikoituneen ja liukkaan laiturin päähän, lämmin käsi kädessäni. Minun käteni on kuulemma viileä, mutta osaan sentään uida.

Paluumatkalla löydämme vattuja, syyslomaviikolla! Marjat hehkuvat punaisina ruskeaa taustaa vasten, en saa kohdetta tarkennettua. Tyttö juoksee pihaan vadelmat tuliaisinaan. Kohta pötköttää jo nuken kanssa kalliolla. ”Katsomme Pikku-Vauvan kanssa pilvistä muodostuvia kuvioita.”

Tyhjennämme miehen kanssa kompostorin, käännän hajamielisesti kasvimaan. Pari porkkanaa löytyy vielä. Keitän Scooby-Doo -pastat, jotka T toi keväällä Italian tuliaisina. Mutakakku, sitten nuoret ovat valmiita lähtemään syysloman viettoon äidilleen.

Tutkin päivällä otettuja kuvia. Näkyykö pisarassa meidän kuvamme?

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

5.10.2014

Syyspäivän kimallus

saniaiset2lehti2saniaiset
Viikko ei lähtenyt liitoon.

Eikä ehkä koko kuukausi. Unohdin hikiset jumppavaatteet mykkyrälle pussiin, josta löysin ne vuorokauden päästä. Ripustin yöksi ulos tuulettumaan. Etsin trikoita aamulla, olivat tuulessa lentäneet metrien päähän. Sieniryppään päälle.

Laitoin jauhelihaan kanelia, hmmm. Ei niin paha.

Kilahdin lapselle, joka valitti ruuasta. Huusin kuin sumutorvi. Kaneliruokaa ei pieni edes maistanut. Nykyään tyttö kieltäytyy lihasta – paitsi tietysti nakeista tai nuggeteista.

Miehellekin saatoin sanoa jotain. Puuroista tai velleistä….

Silmälasit katosivat viikoksi, avaimet vain vuorokaudeksi. Rillit löytyivät lauantaiksi, kun menimme Mikkelin tyttöjen kanssa teatteriin. Nautimme herkkuja, pöllöleivoksia, sihijuomaa.

”Hampaasi ovat keltaiset”, totesi kummityttö. En antanut sen häiritä. Antaa patinan näkyä.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | 2 kommenttia

18.9.2014

Vapaapäivä

pulutheijastusErilainen päivä.

Syyskuun nouseva aurinko, peltojen päällä sumu. Vein tytön hoitoon ja ajelin itse kotiin. Vaihdoin pyörän toiseen ja latasin kameraan akut. Syksy oli alkanut kiristää pinnaa, pimenevät illat, kotityöt jotka eivät tekemällä lopu. Kasautuvat pyykit, kaikki. Rahat, jotka loppuvat.

Tuttava, jolla on syöpä.

Tavallisena torstaina pidin kesälomapäivän. Ihan ilman syytä. Lupasin hakea typykän aiemmin hoidosta, heti välipalan jälkeen. Jäisi viisi tuntia. Halusin käyttää ne, kuten parhaaksi näen.

Kotirouvan triathlon; 22 kilometriä pyöräilyä kamera repussa, mutta ei yhtään kunnollista kuvaa. Syksyn tuoksuja, sumuisia värejä, pulupariskunta sillan alla. Kahvilasta tuore sämpylä ja iltapäivälehti. Kotona vanha DVD-elokuva, pari työsähköpostia ja alakerran imurointi. Lopuksi tunnin hölkkälenkki hiihtomajalle auringon lämmittäessä selkää. Kahvi korvensi vatsaa oksennuksen partaalle, mutta mikä vapaus!

Ja se tunne, kun pyöräilin hakemaan ujosti hymyilevää typykkää. ”Anni on reipastunut kovasti”, sanoivat tädit. Mutta tyttöni on syntymäreipas. Isäänsä tullut, pippurisilmä.

Kerättiin luumut. Nyt ihmetellään, sataako ensi viikolla 10 cm lunta, kuten on luvattu.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

14.9.2014

Metsään kannattaa mennä

seitti1heinakastesananjalaka

’Lasten tehtävä on säntäillä metsässä räkä poskella ja tehdä asioita, joissa ei ole päätä eikä häntää.’

On uskomattoman lämmin syyspäivä, mutta typykkä ei suostu hievahtamaan sisältä mihinkään. Alan houkutella metsäretkellä. Pian hoilaamme jo päiväkodissa opittuja lauluja ja pakkaamme reppua.

Viime vuonna löysin mustatorvisieniä ja toissavuonna kaksi kanttarellia. Saaliin toivossa otan nytkin mukaan veitsen. Ja kirjan. (Sieniopusta en löydä, joten heitän reppuun keittokirjan, jossa on muutama sienisivu). Ja juomapullon, tikkarin, keksipaketin, pari tyhjää jogurttiämpäriä, goretex-haalarin kokoa 110 cm.

Retkikohde sijaitsee parin kilometrin päässä kotoa. Jo pyörän kyydistä näemme useita komeita tatteja. Pehmeällä samalmatolla vipeltää orava. Se pysähtyy tuijottamaan meitä. Typykkä poimii ketunleipiä ja esittelee Röllin majan. Lenkkeilen samassa maastossa viikottain, mutta nyt huomaan eri asiat – se johtuu seurasta.

Äänettömyys katkeaa hirvikärpästen rapinaan. Idässä kasvaneena olen tottunut hirvikärpäsiin, mutta tänään esiintymistiheys ylittää odotukset. Tilannetta ennakoiden Anni oli puettu burkha-tyyliseen kokonaisuuteen. Tyttö onnistuu nappaamaan vain kaksi ötökkää. Omasta niskastani kerään edelleen hyönteisiä ja niiden raajoja. Yksi hyppäsi korvaan.

Kotipihalla törmäämme savupilveen, mies on sytyttänyt nuotion. Reissu kruunataan nuotiomakkaralla. Myös teinit raahataan mukaan savuiseen tunnelmaan.

Retken saaliina saimme paitsi kokemusta ja ketunleipiä, myös kipollisen puolukoita. Kohta leivotaan. Eläköön luonnon diversiteetti!

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

15.8.2014

Kohti syystuulia

kalliot4

kalliot2kallio3

kalliotPiti raahautua takaisin arkeen.

Kesä elettiin pellossa, paljain varpain ja sääret hyttysenpuremilla. Annoimme karvojen ja tukan rehottaa. Annoimme meren kastella ja auringon kuivattaa. Nukuimme pitkään, valvoimme pitkään. Otimme päiväunet veneen pohjalla. Roikotimme sormia järvessä. Keräsimme kukkia juurineen. Söimme makkaraa, mansikoita, ketunleipää. Kokeilimme jäätelöitä. Autoilimme 5000 kilometriä. Halasimme Muumeja –

Vieläkin on lämmintä. Tuntuu melkein kesältä.

Vaatii totuttelua käydä aikaisin nukkumaan. Kammata tukka, käyttää sukkia. Sopeutua herätyskelloon. Tutustua uuteen päiväkotiryhmään, pieniin ja isoihin.

Vedän henkeä, mietin syksyä. Pimeää, märkää. Kohta sukelletaan siihen. Ei vielä. Etsin kumisaappaat ja goretexit, nimikoin kurahaalarit, ilmoittaudun satujumppaan. Nyt se on tehty. Jazztanssiin en taida ehtiä.

Perjantait ovat vielä vapaat. Onni nousta aamukuudelta, silloin kun se ei ole pakollista.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

24.7.2014

Laatuaikaa

mansikitVain minä ja mansikat.

Ennen lähtöä mies ja tyttö käyvät työpaikalla. Turvaistuin on etupenkillä, Suvi-nalle takana turvavöissä. Jään vilkuttamaan toimiston rappusille. Huivipäinen mummo verannalla…

Välimatka on pitkä. Puhelimessa olin kuulevinani meriharakan. Helle täyttää rannat siellä ja täällä.

Kaipasin omaa aikaa. Ja nyt kun sitä on, kuinka käy? Kitken kasvimaata, pesen pyykkiä, siivoan jääkaapin, tyhjennän roskikset, kastelen ulkokukat. Sitten alkaa tietysti sataa. Pyykkejä en sentään ehtinyt ripustaa ulos… Ja herkut – Janssonin kiusausta vai kaalilaatikkoa? Tai sittenkin kanatortilloja, täytteessä puolet aurajuustoa. Suosikkiruokani lemuavat pilaantuneelle. Ei ihme, etteivät muut niitä halua.

Herään ennen kelloa, lakkaan kynnet, pyöräilen töihin rantoja pitkin kiemurrellen. Töissäkin vietän kesäelämää. Syön eväät pientareella frisbeegolf-poikien ja pussikaljaporukan vieressä. Palumatkalla poikkean reitiltä, ostan pari pokkaria ja uudet lenkkarit. Käyn jumpassa. Luen naistenlehtien jatkokertomukset. Nautin hiljaisuudesta, en avaa mitään laitetta. Aika saa uudet mittasuhteet.

Pimeällä käyn keräämässä kukkia. Raskas liljan nuppu osuu kylkeen. Kyykistelen rastasverkon alla ja napsin puoli litraa mansikoita. Paarmat tyrkkäävät piikkinsä sinne tänne. Huljuttelen puremakohdat pirtulla anopin ohjeen mukaan. Yöllä säpsähtelen siihen, ettei kukaan hamua tukkaani, tai mitään muutakaan. Näen unta, että olen turvonnut kaksinkertaiseksi.

Sitten hyppään töistä bussiin ja lähden Pohjanmaalle.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

12.7.2014

Joutilaisuus

purjevieraatpuumalakaislariippukeinu
Leppoisat hetket.

Olemme oppineet nukkumaan yhdeksään. Herätä aamulla, nähdä kajastus ikkunassa ja painaa pää tyynyyn. Paljonko kello on, mitä väliä.

Pitkä ilta mökillä miehen kanssa – arkena simahdan ennen puoltayötä. Kumosimme lahjaviinin, tuijoitimme auringonlaskua. Ikkunaan laskeutui yökiitäjä, yritin kuvata sitä. Juttelimme mitä päähän pälkähti. Muistin millaista oli alussa.

Vierailut mökille, omalle ja toisten. Uimalla, veneillen, hölkkäämällä. Talvella meillä ei paljon kyläillä, nyt nautin kiireettömistä hetkistä. Muovihaarukka katkeaa, takapuoli liimautuu puutarhatuoliin. Mitä väliä, kaikki on tässä ja nyt. Lapset leikkivät rantavedessä, istumme vieressä ja aika pysähtyy. Typykkä juoksee pitkä tukka hulmuten, samanlainen kuva löytyy äidin albumista 40 vuoden takaa. Näin hetkeen tartutaan.

Tämä on kesän menu; uudet perunat, ylikypsä possu, mansikat. Toscakakkuja olen leiponut vähintään kahdeksan.

Kohta jo työt kutsuvat. Arkeen emme vielä palaa, onhan kesä. Pieni saa jäädä aamuisin nukkumaan, kaverina mummo ja pappa. Voisiko parempaa toivoa. Parin viikon päästä minäkin taas lomailen.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

9.7.2014

Lomalla!

siitepolysaimaanhiekat3mokkiheinat2sateenkaari'
Kappaleet kauneinta Suomea…

Mitä tulee, kun yhdistää karjalaisen ja pohjalaisen? Savolainen. Siinä tiivistettynä kesämme, elämämme. Seilaamme kiintopisteiden välillä, kippaamme kotiin pyykit ja tyhjän kylmälaukun. Mies ajelee urakkaluonteisesti ruohon. Flunssaisenakin. Minä kiskon rikkaruohoja. Annan pyörien pyöriä, pesukoneen, tiskikoneen, uunin.

Loman alku oli viileä kuin jälkiruoka, nyt nautimme helteestä.

Uskomattomat auringonlaskut, olkaa hellivät tuulet, varpaissa rahiseva hiekka. Kylmää roseviiniä, sorsalla kuusi poikasta, pari kypsää mustikkaa. Keikkumista SUP-laudalla, hikistä jumppaa vanhassa elokuvateatterissa, moottorisahan pärinää, sopanhakua Suviseuroista, saariretkiä, uusia perunoita, hullunkurinen bikiniraja, loma-asuntomessut… Kuulen käen kukkuvan – ja toisaalla heinäsirkan muistuttamassa kesän rajallisuudesta.

Idässä pulahdin joka aamu järveen. Lännestä löysin uuden lempipaikan.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

23.6.2014

Omaa aikaa

hoyhenetpilvetKesän keskellä.

Vietimme viileän juhannuksen, +15 astetta parhaimmillaan. Saunan jälkeen innostuin ja puin hellemekon, paistoihan aurinko kirkkaalta taivaalta. Pilviä tuskin hattaraksi asti. Pohjoistuulen leyhähdys palautti todellisuuteen. Lämpökerrasto toimii myös helman alla.

Eilen palasimme kotiin, lapset jäivät mökille. Omasta tahdostaan, sitä tiedusteltiin moneen kertaan. Viisi yötä erossa pienestä. Pisin aika koskaan.

Mies menee ulos. Olen ensimmäistä kertaa yksin kotona yli puoleen vuoteen. On oudon hiljaista. Kuulen omat ajatukset. En ole varma onko niissä mitään kuulemista, joka tapauksessa… Tavarat voin jättää mihin tahansa. Ne löytyvät samasta paikasta. Voin katsoa suomenkielisiä keskusteluohjelmia tai lukea kirjaa. Voin mennä jumppaan tai lenkille ihan milloin haluan. Voin ottaa pakasteesta jäätelön, käydä vessassa – ketään ei kiinnosta!

Olo on vapaa. Topilasmainen.

Ensimmäisen illan käytän hyödyllisesti; avaan suklaalevyn. Murehdin paria kesän aikana ilmestynyttä kiloa. Punnitsen itseni. Haukkaan suklaata. Miten se on mahdollista? Olen alkanut lihoa. Laitan lapsille tekstiviestin, mitä he tekevät juuri nyt. Vastaus tulee pian. Hyvin menee, ei ole ikävä.

Olen kaivannut omaa aikaa. Nyt minulla on sitä, käytän sen muuhun kuin haikailuun. Tartun hetkeen, käyn lenkillä, ehkä opettelen pari iskua combattia, lakkaan kynnet, katson elokuvan, käyn saunassa, laitan naamion, suutelen miestä.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

15.6.2014

Viikko vekaroille

puhallusnenatsorsaKesä, kesä.

Sataa kaatamalla ja kohta porottaa kuumasti. Heitämme vaatteet pois ja kohta kiristämme hupunnyörejä… Sadevesi valuu puroina alas rinnettä. Pitkin selkää. Kitken kukkapenkkiä ja selkä kärähtää. Varastoin lämpökerrastot. Etsin ne juhannukseksi takaisin käyttöön. Mihin varastoinkaan typykän aurinkolasit?

Päiväkodin suunnittelupäivä inspiroi vapaapäivään. Saimme kyydin kaakkoon. Miehen piti palata kotiin, mutta pyysin että jäisi vielä yöksi, olihan helluntai. Olisi epäilyttävää viettää koko päivä ilman heilaa. Rationaalinen siippa suhtautui pyyntöön rauhallisesti. Yöpyi kanssamme ja katosi aamuseitsemältä.

Pienen kanssa jäimme mökille. Aamupalaksi paistetut munat, jogurtit, paahtoleivät. Kannikat viskoimme sorsapariskunnalle.

Missä niillä oli pesä? Oliko siellä munia? Entä toinen poikasorsa? Pappa vai setä?

Pötkötin laiturilla lämmöstä nauttien, luin enemmän kuin pitkään aikaan, aalto liplatti pään alla. Välillä hyppäsin pyyhkimään, karkoittamaan paarmaa, halaamaan, katsomaan kiikareilla. Päivälliseksi paistoimme makkarat tikun nenässä. Mummo ja pappa huristelivat käymään. Pääsin lenkille, poikkesin polulta ja kuuntelin käen kukuntaa. Tunsin nostalgista ikävää lapsuuden kesiin. Kielokimppu viestikapulana palasin takaisin, heitimme talviturkit, saunoimme. Nukuimme keskeytyksettä kivoja unia nähden.

Parin yön jälkeen palasimme junalla takaisin arkeen. Ja sitten meitä taas vietiin: Seikkailujen saari, syntympäivät, toiset syntymäpäivät, konsertti, kuperkeikan SM-kilpailut… Huomenna aloitamme jo juhannusviikon.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti