15.4.2014

Palmusunnuntain epistola

kinderyllatyksetvesi
Harmaata.

Heräsin sateen lätinään peltikattoa vasten. Ja painajaiseen, joka liittyi kärpäsansaan ja jota en halua muistella. Kevään valoon, josta ei tiedä onko kello kuusi vai kahdeksan. Eilisen mummolareissun jälkeen olo on vieläkin krapulainen. Siihen ei tarvita nousuhumalaa, sekavasti nukuttu yö miehen ja tytön välissä riittää, ja muutama tunti autoilua, jumpan skippaaminen.

Pieni katselee piirrettyjä. Teinit ovat vielä unessa ja mies ulkona sateessa ikuisen polttopuuprojektinsa parissa. Virpojia ei tule, kotimme syrjäinen sijainti varmistaa sen. Jää enemmän suklaata meille. Pöydänkulmat täyttyvät muoviyllätyksistä ja keltaisista koteloista.

Tyrkkään pyykit koneeseen. Heittäydyn takkahuoneen sohvalle vaatemyttyjen, miljoonan pehmolelun, muutaman käsilaukun ja jumppapallon sekaan. Tutkin naistenlehden kilpailua. Etsin tyynyistä pehmeimmän ja kaivan kätköstä paripari pientä suklaamunaa. Yritän rajata ympäröivän selkamelskan pois näkökentästä. Se vaatisi joogagurun keskittymiskykyä, jota minulla ei ole.

Reilun vuoden päästä tähän pitäisi tulla toisen teinin huone. Silloin Anni ehkä saa oman piskuisen kammionsa.

Koko aikuisen ikäni olen haaveillut omasta kolkasta. Opiskeluaikana haave toteutuikin. Väliaikaisuus oli kantava teema ja superlonpatja keskeisin sisustuselementti. Missään noista asunnoista ei ollut suihkua. Pahviseinien läpi opin aavistamaan naapureiden mielenliikkeet. Vuokrasuhteet päättyivät iäkkään vuokraisännän kuolemaan.

Parisuhteissa olen luontevasti siirtynyt miehen asuntoon, ja yhtä luontevasti luopunut omasta tilasta. Tarvehierarkiassa arjen sujuminen menee edelle. Inspiraatiohuoneelle ei ole järkeviä perusteita. Ei omastakaan mielestäni. Työpaikka on kakofoninen 14 ihmisen avotoimisto. Kesällä jaamme mökkielämän lähisukulaisten kanssa… Välillä oman huoneen kaipuu on hyvin vahva. Suunnittelen lottokupongin täyttämistä.

Voittoa odotellessa tyydyn siirtelemään tavaroita paikoilleen. Etsimään melutonta ja harmonista kolkkaa pääni sisältä. Muistelen yksinäisiä vuosia, kämppien toivotonta äänettömyyttä. Haavetta perheestä. Lataan iPodiin musiikkia ja polkaisen metsään.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


2 × kaksi =