30.8.2012

Pinnalliset siivoukset


Aamulla hiivin alakertaan ohi natisevien lattialautojen. Halusin tiskikoneen tyhjäksi ennen kun teinit kasaisivat pöydälle aamupalavälineensä. Huomasin ikkunasta hempeän punertavan auringonnousun ja harmittelin, että en päässyt ikuistamaan sitä. Kuvaussessio pitäisi suorittaa jossain kauempana, kotipiha on väärään suuntaan.

Yritin olla välittämättä jalkapohjaan takertuvista riiseistä ja jauhelihamöhkäleistä. Rekisteröin pitkin pöytää levinneet legot, dominokortit ja muut hilut. Lusikoin vähän jugurttia ja suunnittelin päiväjärjestystä. Siivousta, pyykkäystä, pyöräreissu leikkipuiston kautta lähikauppaan. Vakiintuntut torstain lista.

Elokuun alussa iloitsin, kun kotiuduimme pitkiltä loma- ja mökkireissuilta. Huomasin kokevani yllättävää vapautta. Hallitsin asioita, voin tehdä ne omassa järjestyksessä. Sytytin kynttilän aamupalapöytään vain siksi että halusin. Liitetelin ympäri kämppää imurin kanssa, leivoin pullaa, pesin vessoja, eikä mikään ärsyttänyt. Nyt tilanne on normalisoitunut. Pikkuhiljaa asiat alkavat ottaa päähän. Potkin kenkiä tuulikaapissa, viidet poikittain, kahdet omiani, joka tapauksessa…

Kotityöt ovat kaikista töistä vähiten palkitsevia. Järjestyksen ylläpitoon tuhrautuu lukemattomia tunteja uurastusta, joka ei näy missään. Isommat projektit kuten kausisiivoukset tai juhlia varten puunaamien ovat asia erikseen. Turhauttavinta on viikkosiivous. Anni todennäköisesti kuvittelee, että rätin ja imurin kanssa kuuluu kiertää ympäri kotia silloin tällöin. Erikoistapauksissa otetaan esille moppi. Muut eivät huomaa, että mitään on tapahtunut.

Toivoisin pystyväni ajattelemaan Rosa Meriläisen tavoin, että siisti koti on merkki hukkaan heitetystä elämästä. Teoriassa ehkä. (Ja eihän meillä siistiä olekaan hosumisestani huolimatta.) Pään sisäinen kaaos edellyttää ympäristöltä edes alkeellista järjestystä. Eikö kadonneiden tavaroiden etsimiseen käytetty aika ole hukkaan heitettyä, jos mikä?

Nautin siitä, että saan mennä nukkumaan puhtain lakanoin pedattuun sänkyyn. Hengitän kevyemmin, kun nurkat eivät ole täynnä sekalaista kamaa. Elämän pieniä iloja on kävellä puhtaalla lattialla – niin harvoin kun siitä nykyään saakin nauttia.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


kahdeksan − = 3