18.8.2015

Pitkästä aikaa kotipäivä

DSC_1072_kenkaDSC_1063_liljat2

Olemme taas arjessa kiinni.

Perjantaina vietämme tavallisen kotipäivän. Mies lähtee aamukuudelta töihin, minä ja typykkä kapuamme alakertaan. Avoimesta ikkunasta puhaltelee syksyn raikas tuuli. Anni heittäytyy viltin alle odottamaan Pikkukakkosen alkua.

Tepastelen leivänmuruissa ja erilaisten legorakennelmien yli. Monta viikkoa olemme käyneet kotona, tyhjentäneet pyykkikassit, ajaneet nurmikon ja jatkaneet matkaa. Nyt se alkaa näkyä. Kämppä on räjähtänyt. Ikkunalaudoilla kuolleita kärpäsiä ja nurkissa pölymytteröitä.

Mahtavaa! Sotkusta huolimatta nautin siitä, ettei tarvitse mennä mihinkään.

Siirtelen leluja edestakaisin, tartun pölynimuriin ja tungen mikrokuituliinan takataskuun. Montako pikkulegoa tällä kertaa päätyy imurin kitaan? Alan pikkuhiljaa hiiltyä. Komennan Annia järjestämään ne. ”Kun koko ajan tulee mieleen jotain mitä haluaisin tehdä enkä jaksa siivota!”, tyttö protestoi. Ja pyytää päästä seuraavana perjantaina päiväkotiin.

Siivous versus kaverit, vaikea valinta. Olemme tulleet pisteeseen, että tyttö jaksaisi hyvin koko arkiviikon. En ole enää varma, olemmeko kotona lapsen vuoksi vai omaksi parhaakseni. Perjantait ovat olleet rauhoitettua aikaa. Olemme saaneet olla kahdestaan. Siivota, leipoa, kikattaa, kyllästyä, kinastella, pitkästyä rauhassa. Olen tehnyt ylitöitä ja herännyt välillä viikonloppuina aikaisin, että saisimme perjantait vapaaksi.

Esikouluvuonna osa-aikaisuus siirtynee historiaan. Siihen asti voimme vielä nauttia pitkistä aamuista.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


viisi − 4 =