Puolikkaat ja kokonaiset

23.3.2011

Hääohjelmassa rekkakuskit avioituvat ja muodostavat uusperheen. ”En leiki tytöille mitään äitiä”, tokaisee morsian miehen lapsista. Hätkähdän. Leikinkö minä äitiä mieheni lapsille? En enää muista miten sitä leikitään – todennäköisesti laitoin mekon päälle ja lähdin töihin kerrossänkyjen muodostamasta kodista. Äitipuolta en ainakaan leikkinyt enkä haaveillut tulevani sellaiseksi. Mutta äitipuoli minusta tuli, kun löimme miehen kanssa hynttyyt yhteen.

Huolehdin kyllä lasten syömisistä ja vaatteista, muistutan hampaiden pesusta ja nukkumaanmenosta. Olen ollut koulujuhlissa ja jopa vanhempainilloissa silloin, kun äiti ei ole päässyt paikalle. Haastavin oli äitienpäiväjuhla pari vuotta sitten. Yritin varovasti perustella, että tämä on suunnattu toiselle kohderyhmälle, että ehkä jätän väliin… Mutta tyttö kertoi tohkeissaan esityksistä – joissa hän luonnollisesti oli lähes kaikissa – ja ruususta, jonka antaisi minulle, jos äiti ei tulisi. En tiedä miltä äidistä tuntui nähdä minut yleisön joukossa. Itse olin kaukana mukavuusalueen ulkopuolella viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsikuoro sai vedet silmiini. Tärkeintä oli kuitenkin, että tyttö näki minut kannustamassa muiden mukana.

Useamman kerran olen saanut vastata kysymykseen, miksi satujen äitipuolet ovat ilkeitä. Miksiköhän? Olen pohtinut, että saduissa oikeat äidit ovat kuolleet eikä omaa äitiä voi kukaan korvata. Kunnon tarinaan tarvitaan noita ja yleensä se rooli lankeaa äitipuolelle. Oikeassa elämässä näin ei välttämättä ole. Silti asenteet ovat tiukassa – kiitos Grimmin veljeksille ja muille satusedille. Vai ovatko syyllisiä sittenkin äidit, joiden pahin pelko on, että oma lapsi joutuu vieraan naisen vaikutuspiiriin?

En yritä leikkiä teineille äitiä, tiedämme kaikki kenen lapsia he ovat. Vastuu ja päätösvalta on vanhemmilla. Olen mukana lasten tukijoukoissa ja seuraan ilolla heidän kasvuaan. Ydinperhe on mutkattomin kokoonpano, mutta aina se ei toimi. Sana ”puoli” assosioituu siihen, että jotain otetaan pois. Eikö se todellisuudessa ole juuri päinvastoin? Elämään tulee jotain lisää: rakkautta, iloa, jakamista – ja tietysti myös kääntöpuoli: ärsytystä, kiukkua, kompromisseja. Miten olisi puolen sijaan puolitoista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


yhdeksän + 8 =