2.4.2014

Samanlainen uusperhe

uusperhe
Milloin perhe alkoi tuntua omalta?

Lasten syntymät mullistavat elämän. On turha odottaa, että homma soljuisi itsestään ja vanhoilla asetuksilla. Muutokset vaativat sopeutumista. Kylkiäisenä tulee sellaistakin, mitä ei tiennyt tilanneensa. Miltä tämän pitäisi tuntua?

Jokainen perhe on uusperhe, tuumii Katja Lahti blogissaan.

Vartuin perusmallin ydinperheessä; kaksi lasta, vanhemmat ja koira. Vanhempien lapsuudenkoti oli ollut sekavampi; sarja sisaruksia, mummoja, pappoja, tätejä, setiä, alivuokralaisiakin. Ota näistä selvää. Omasta perheestä tuli monimuotoinen, kun muutin puolison ja hänen lastensa kotiin.

En uskonut enää saavani omia lapsia. Kun ihme tapahtui, olin ehtinyt kelata ongelmat monesta kulmasta. Valmistautumisessa auttoi taipumukseni varautua pahimpaan. Etsin aiheesta kaiken mahdollisen tiedon, valikoin kipukohdat ja kerron kahdella.

Minulla tunne tulee jälkijunassa. En hätäänny, jos treffeillä ei heti loksahda. Annan tilanteen kehkeytyä. Otan etäisyyttä, juoksen lenkin. Perhekokemukseen voisi mennä hyvinkin pari vuotta. (Aikuisella, lapsi ei sillä päätä vaivaa). En kuitenkaan laittaisi yhtäläisyysmerkkejä ydinperheen ja uusperheen välille. Eroperheessä on lukemattomia haasteita, joita ei suoraviivaisemmassa kokoonpanossa tule ajatelleeksi.

1) Seurustelu
Kahdenkeskinen hetki voi milloin tahansa katketa puheluun: lapsen luistimet ovat hukassa. Ex-anoppi on murtanut jalkansa. Loma-aikataulut vaativat järjestelyjä.

Lapsi on mustasukkainen ja suhtautuu tulokkaaseen epäluuloisesti. Yöllä hän kiipeää sänkyyn väliinne. Mitä muuta voisi odottaa? Ole ymmärtäväinen, kaverillinen, aikuinen, joustava, napakka, lämmin ja ystävällinen. Vaikka sinulla ei olisi omia lapsia, alat tajuta. Pienten hyvinvointi on etusijalla. Romanttinen kupla ei kuuluu uusperheellisen elämään.

2) Koti
Tasa-arvoisinta on hankkia huusholli, jossa jokaiselle riittää reviiriä. Mutkattominta on, jos lapset saavat säilyttää oman kotinsa. Joka tapauksessa joku joutuu luopumaan.

Yksityiskohdissa riittää säädettävää. Ketkä saavat oman huoneen? Kuinka monta sukunimeä postilaatikossa on kohtuullinen määrä? Kuuluuko miehen ex-anopilta saatu posliininorsu kirjahyllyyn? Pahoittaako lapsipuoli mielensä, jos vaihdat riemunkirjavat pyyhkeet uusiin?

3) Tasapuolisuus
Mitä useampi kokki, sitä kiinnostavampi soppa. Perheessä voi olla sisaruksia. Ja puolisisaruksia. Sisarpuolia äidin puolelta. Sisarpuolia isän puolelta. Ja isäpuolen lapset, äitipuolen lapset… Yksi pääsee kielikurssille, toinen joutuu kökkimään kesätöissä. Yhdellä on kiva mummo, toisen mummo on kuollut tai kiireinen.

Miten talousmenot jaetaan, jos lapsimäärä ei käy tasan? Merkataanko jääkaappiin jokaiselle oma hylly?

(Osaatko rakastaa toisen lasta kuten omaasi? Tarvitseeko edes?)

4) Raskaus
Ainakin toinen aikuisista on kokenut vanhemmuuden aiemmin. Elämän alku ei ole molemmille yhtä ihmeellinen. Kokemus voi olla myös vahvuus. Toisella on hallussa synnytyksen viimeisin tietotaito vuodelta 1998. Tiedämme nyt, ettei edessä ole pelkkää autuutta.

5) Sukupuu
Molempien suku toivottaa vauvan lämpimästi tervetulleeksi! Lapsipuoleen suhtautuminen saattaa olla hankalampaa. Vaikka puolison lapset olisivat kiinteä osa perhettäsi, kaikki eivät koe niin. Ystävä miettii päänsä puhki, kuinka muotoilla hääkutsu niin, ettei koko lauma pamahda paikalle.

Muista, että puolison ex kuuluu ikuisesti sukuun. Vanha hääkuva anoppilan seinällä muistuttaa eletystä elämästä.

6) Lomat
Uusperheellisen aikataulupiirakkaa on jakamassa vähintään kolme ihmistä. Välillisesti ajankäyttöön vaikuttavat entisten puolisoiden nykyiset puolisot ja näiden lapset. Lastenhoitojärjestelyjen kautta kuvio laajenee kuin viinitahra.

7) Juhlat, tavat
Oletko kuullut hammaskeijusta? Jos et, nyt viimeistään pitäisi. Lipeäkala, mämmi ja mökkijuhannus kuuluvat perinteeseen. Tai sitten eivät. Parasta sopeutua. Perheelle on ehtinyt muodostua omat tapansa, joita voit alkaa sopeuttaa omiisi.

Lasten syntymäpäivien viettoon on useita variaatioita. Äidin luona, isän luona, HopLopissa… Koulujuhlissa ja muissa tilaisuuksissa seurustelet sujuvasti entisten puolisoiden ja näiden sukujen kanssa. Tärkeinä hetkinä lapset saavat olla vain toisen vanhempansa kanssa. Jollakin on ikävä johonkin.

8) Eettiset kysymykset
Kukapa ei olisi joskus väsynyt biologiseen perheeseensä. Se on puutteellinen, mutta luonnonjärjestys. Uusperheessä tehdään lasten puolesta päätöksiä, joiden seurauksista ei voi olla varma. Yksi vai kaksi kotia? Isä vai äiti? Molemmat? Menevätkö lapset samaan osoitteeseen? Lapsi kertoo mielipiteensä. Tekeekö hän kuten odotetaan?

Onko oikein luopua vai vaatia?

Maria Järvenhelmi sai uusperhejärjestelystä ikuiset traumat, Kirsi Piha ja Laura Närhi hyvän elämän eväitä. Kävi miten kävi, uusperheessä on materiaalia moneen värikkääseen tarinaan.

En koskaan saanut omaa ydinperhettä, en voi vastata ensimmäiseen kysymykseen. Minulle uusperhe on ollut rikkaus. Se tuntuu omalta varsinkin yhdessä reissatessa tai silloin kun olen ollut poissa. Tiedän missä minun pitäisi olla.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


− 1 = kahdeksan