15.3.2013

Sillä silmällä

tuuletukseen4tuuletukseen
Kevätaurinko ja uudet rillit.

Saan laser-katseen, jolla erotan kodin ongelmakohdat. Minne ikinä silmäni lasken, näen pölyä, sormenjälkiä ja likaviiruja. Hiukkaset kieppuvat auringonsäteessä. Anni pyydystää niitä kärpäslätkällä.

Huokaus.

Edellisellä auringonpaisteella pyykkäsin peitot ja tyynyt. Petauspatjakin sai vuorokauden pakkaskäsittelyn. Hetken tunsin olevani kätevä emäntä, sitten googlasin pesuohjeita. Huomasin, että tyynyt olisi pitänyt pestä 3-4 kertaa vuodessa. Onko tavoitteena saada petivaatteita enemmän kaupaksi? Marttojen ohje on sentään suvaitsevampi. Niin tai näin, ulkona kuivatut pyykit parantavat elämänlaatuani. Tuoksu tuo mieleen kesätuulen. Ajan, jolloin loma oli loputon ja mansikat heinässä.

Kun käännän selkäni, lattialle ilmestyy viisi sateenvaroja. Nukke päässään juoksusukka. Kaapin perukoille piilotettu posliinifiguuri, juomapullo, jonka luulin jättäneeni kuntosalille… Anni kiikuttaa päivänvaloon nekin tuotteet, jotka mieluiten unohtaisin. En raaski heittää pois, mutta en kestä silmissä. Paras varata kirpputoripöytä.

Koti huutaa uudistusta. Vaalea, kuviollinen villamatto saisi olohuoneen puhkeamaan kukkaan. Mutta mörkövihreä lyhytnukkainen sopii elämäntilanteeseen: se on lämmin jalan alla, siinä eivät näy näkkileivän palaset… Entäs ne taskukirjat, tai rappukäytävän maalaus. Peili vanhoihin ikkunanpuitteisiin?

Vedän syvään henkeä ja lasken kymmeneen. Odotan pulssin tasaantumista. Tyydyn siirtelemään tavaroita paikasta toiseen ja vaihtamaan päällisiä sohvatyynyihin. Jospa se riittäisi. Vanhan matkalaukun voisin kyllä hommata Annin leluille. Tai kaksi.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


− kaksi = 1