10.1.2013

Talven virikkeitä


Voiko lihapulla mennä uimaan?

Päivä alkoi 3-d mallinnuksella. Värkkäsin muovailuvahasta kilpikonnan ja/tai sammakon, joka sai kaverikseen valkoisen jäniksen. En muistanutkaan miten huono olen tässä! Anni taiteili kieli keskellä suuta lumiukon, joka on menossa naimisiin. Morsiamelle puettiin hatun alle kypärämyssy ja sammakon selkään tökättiin köntti repuksi. Pyyhkeestä levitettiin pöydälle sininen froteejärvi. Uimaan pääsi myös lihapullista ja porkkanoista koostuva menu, miksipä ei? Juhlan huipentumaksi laadimme jäätelöbaarin. Iskän jäätelöön asennettiin lihapullan kokoinen mustikka.

Muovailuvahat olivat tarjouksessa. Anni arveli, että niillä piirretään. Oli aika aloittaa muovailu muullakin kuin taikinalla… Välillä mietin, tarjoanko lapselle riittävästi virikkeitä. Meneekö tärkeä kehitysvaihe ohi, kun en muistanut ostaa mehiläisvahaliituja?

Emme ehdi pyöräillä jumppaan, vaikka lupasin. Tuulee ja tuiskuttaa lunta valkeanaan. Pieni tyttö tuhisee nalle kainalossa, virheetön ihmisenalku. Vieläkin ihmettelen, miten tällainen onni osui kohdallemme… Odotan, että tyttö herää ja perhe palaa töistään ja kouluistaan. Leivoin tänään sämpylöitä, joiden pinalle ripottelin unikonsiemeniä. Huomenna imuroin siemenet.

Olemme keskellä talvea, mutta jos aurinko paistaa, siinä tuoksuu jo kevät.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Talven virikkeitä

  1. satutyttö sanoo:

    Joskus oon kans miettiny, et ihanku oisin unohtanu jotain – tyyliin ”mehiläisvahaliitukauden”, mut sitten tyttö paluttaa maanpinnalle ja laatii vessassa saippuasta ja vessapaperista ”kynttilöitä” ja virittää ne leivinuunin viereen kuivumaan.
    Ostettiin alennusmyynnistä uunissa kutistettavia kalvoja, ideana että ensin piirretään joku kuva ja väritetään, leikataan irti ja sitten tyrkätään uuniin (175 astetta) ja kutistutetaan työ noin neljännekseen alkuperäisestä, samalla ”paperi” muuttuu niinkuin muoviksi ja paksunee. Siinä kohti kun istuttiin tyttären kanssa nenät melkein uuninluukussa kiinni ja hihkuttiin et ”nyt se rupee nousemaan – nyt se kutistuu – nyt se laskee!” mietin et oisin missanu jotain tärkeetä, jos oisin jättäny ne kalvot ostamatta.
    Tehtiin jääkaappimagneetteja ja niistä tuli pirun hienoja.
    terkkuja t. satu

  2. admin sanoo:

    Prosessista tulee mieleen meidän kakunpaisto, ”nousee, laskee, lätsähtää”. Jääkaappimagneetit on varmasti hienoja ja mukavampi tuote antaa lahjaksi kuin perusaskartelut.

    Panostan kasvatuksessa siihen minkä parhaiten osaan: tylsyyteen. Teoriani on, että turvallisessa ja pitkäveteisessä ympäristössä lapsen mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Pitäs vaan tajuta antaa välineet luovuuden purkamiseen.

    Terkkuja tyäret, on pitänykin kirjottaa teille. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


− 3 = kuusi