25.11.2013

Joka toinen sunnuntai

sydanjaa3

autossa2

Päivä alkaa näin:

Herätys ennen seitsemää. Kiskotaan lämpimästi päälle, heitetään hoitolaukkuun luistimet kokoa 27, villasukat, juomapullo. Syödään ehkä aamupalaa ja tuoksutellaan hiuslakkaa.

Tunnin päästä etsin kameraa. Sitten rukkasia. Mennään autoon, mies on jo ratin takana. Tulen takaisin ja otan kypärän. Menen autoon. Tulen takaisin. Toppahaalari. Puhelin.

V jää kotiin nukkumaan.

Matkalla kuunnellaan vanhoja lauluja, tuudittaudutaan auton hurinaan, jutellaan. Vajotaan ajatuksiin. Omiin ja toisen. Miehen käsi on lämmin. Takapenkillä kiukuttelevat kikattelevat pitkätukat. Toinen tavoittaa karannutta unta peukku suussa.

Reilun 40 kilometrin jälkeen tiputetaan jääprinsessa hallille. Oven taakse katoavat luisteluhousujen turkoosit spiraalit, trimmatut kauniit kintut. Jatketaan matkaa huoltoasemalle. Otetaan kahvit tai jotain, pelataan aikaa tunnin verran. Pieni leikkii ja liihottaa ympäriinsä. Sitten takaisin jäähallille, navotaan harjoitusluistimet tiukasti villasukkien päälle. Isompi näyttää mallia: piruetti, tulppi. Vain yksöis! Pieni miettii, miten pääsisi eteenpäin. Sivupotku ja sirklaus ovat tuloillaan. Ehkä ensi vuonna.

Pihan lumikasalla, sitä ennen tai sen jälkeen sanon ilmeisesti jotain äkkinäistä. En ajattele sen enempää. Mies sanoo vastaan, minä takaisin. Tykkään susta niin, että halkeen, kuuluu radiosta.

Voiko seitsemän vuoden jälkeen tykätä halkeamaisillaan? Voi. Ainakin hetkittäin. Sopivalla hetkellä pakahtua voi vaikka siitä, miten toinen kääntää päätä. Arki on täynnä kaikkea pientä, joka on laulujen tiellä. Mutta sitten joskus, ehkä kymmenen vuoden päästä, muistelemme juuri näitä hetkiä – tavallisia sunnuntaipäiviä.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


+ yksi = 9