25.11.2012

Urheilijan äitipuoli


Vuosia valmistautumista.

Satoja harjoituksia, kuiviksia, balettia, piruetteja, punnerruksia, spurtteja kentän ympäri. Aikaisia herätyksiä, kilometrejä, mustelmia, pettymyksiä, onnistumisia, toistoja, toistoja. Luistimissa tiettyyn kulmaan terotetut terät, pukupussissa paljetein koristeltu mekko. Kahdet sukkikset, hanskat, hiuslakka, fleece, soft-shell…

Aamuyöllä kello soi 3.50. Mies koukkaa 160 kilometrin mutkan ja noutaa valmentajan kotoaan. Pikkujoulujen jälkeinen virkeys ei ole huipputasoa. Meillä tytöillä kello on viritetty herättämään 5.00. Havahdun äänettömäksi unohtuneen puhelimen värinään ja hamuilen silmät puoliummessa toppavaatteet, pipot, leivät, muutaman ylimääräisen vaipan. Kameran akku latauksesta ja mikä tärkeintä – silmälasit!

Herätän Annin vähän ennen kyydin saapumista. Kerään kärsivällisyyttä, valmistaudun raivokohtaukseen. Vastassa onkin päivänsäde suu hymyssä: ”Nyt päästään ABC:lle syömään!”

Jäähallissa tuttu viileä ilma, muovipenkit, mauttomat laitamainokset. Innoissaan pomppivat tai jännityksestä täpisevät tytöt vanhempiensa vanavedessä. Isä tai äiti marssimassa eteenpäin, katse suunnattuna kaukaisuuteen, pipo päälaella. Perässä rullaava vilkkuvarenkainen laukku, johon on ripustettu maskotteja. Jossain sivulla keikkuva pukupussi.

Sitten musiikki särähtää käyntiin. Ensimmäinen tyttö kaartaa jäälle säihkyvässä mekossaan. Nyt ei olla MM-tasolla. Alan hahmottaa, miten monella tavalla esitys voi mennä pieleen. Piruetit leviävät, alastulot hoippuvat, luistin töksähtää jäähän, esittäjä on epävarma, musiikki luoppuu kesken tai kestää liian pitkään. Kaksonen jää yksöiseksi, lause joka on tuleva meille tutuksi.

Ei kuitenkaan T:n kohdalla. Kun hänen vuoronsa tulee, viritän kameran valmiiksi. Haikea musiikki, sulavat liikkeet, läpikotaisin tuttu tyttö niskan kaarta ja siniseksi lakattuja kynsiään myöten. Silti vieras, aikuistuva neito joka ottaa tilanteen haltuun ja hallitsee hermonsa täysin. Räpsin onnettomia otoksia katsomon keskivaiheilta ja puristan kainalossa lahjanallea. Tunnen, kuinka otsaa jäytää pidätetystä itkusta. Ohjelma soljuu läpi virheettömästi.

Olen ylpeä, vaikka minulla ei ole menestykseen osaa eikä arpaa. Vanhemmat ovat kustantaneet, kuljettaneet, sponsoroineet. Nyt kerätään palkinnot. Ja samalla tiedän, että jokainen riemunkiljahdus on etappi kohti tulevaa. Uusia voittoja, valintoja, luopumisia.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Urheilijan äitipuoli

  1. satutyttö sanoo:

    vau! mahtavuutta, hyvä Tuuli!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


3 − yksi =