10.2.2014

Välikausisesonki

DSC_0511_DTmuhvvinnit
Lauha helmikuu.

Tiskirättimäinen taivas, pilven takana kyttäävä sade, pyörän alle pehmenevä moska. Flunssa on tulossa. Kuka on seuraava potilas ja kuinka järjestämme tulevan viikon? Hiihtäminen piristäisi, mutta lumi ei riitä.

Onneksi meillä on juhlia. Syntymäpäivät, nimipäivät, ystävänpäivät, naistenpäivät, laskiainen… On syytä leipoa, lauleskella, sokeroida, askarrella.

Teemme kortteja. Heitän pöydälle kasan A4-arkkeja, joihin Anni piirtää hymynaamat. Karjalainen viivankäyttö yhdistyy pohjalaiseen tuotteliaisuuteen. Hätkähdän paperimenekkiä, 30 arkkia häviää saman tien! Mutta mikään ei piristä niin kuin messinkisuinen pääjalkainen. Postitamme ne ystävänpäiväksi.

Päässäni ovat luokkakavereiden merkkipäivät, vaikka emme olisi nähneet vuosikymmeniin. Tässä olen hyvä. En voi sille mitään. Olisi muistille muutakin käyttöä, kuten ainoan tyttären sosiaaliturvatunnuksen loppuosa.

Ehkä lapsuudesta jäi positiivinen jälki merkkipäivien kohdalle, meillä nimittäin juhlittiin. Vähintään kortilla ja kääretorttupalalla. Nimipäivään kuului auringonpaiste, teräväpiirtoiset ladut ja lumen narske kengän alla. Äiti, kummi ja mummo toivottivat onnea hymyssä suin. Isä saattoi laulaa Jaakko Tepon tyyliin. Sankari tunsi itsensä erityiseksi. Miten sellainen päivä voisi mennä pieleen?

Saman tunteen haluan kokea uudestaan. Ja jakaa muidenkin kanssa.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


9 − yksi =