11.1.2013

Valo pilkistää


Ensimmäinen tähti.

Olin yksin hiihtämässä, kun se syttyi. Taivas oli vaihtamassa väriään sinisestä mustaksi, ympärillä valkea hanki ja puiden turvalliset hahmot. Muistin, miten vapauttavaa hiihtäminen oli silloin, kun asuin vielä kerrostalossa. Se on vieläkin mainio tekosyy mennä metsään.

Päivä oli iloa täynnä. Aurinko kurkisteli ikkunoista palauttaen mieleen valoisat ajat. Ne aamut, kun tekee mieli nousta epäinhimillisen aikaisin kokeilemaan hangen kestävyyttä… Pisamat, kikatuksen, grillissä käristyvät makkarat. Tästä innostuneina ahkeroimme Annin kanssa. Pakkasimme joulun värit seuraavaa kertaa varten. Siivosimme, kuurasimme, imurioimme, laskimme mäkeä, ajoimme potkurilla, kurkistimme postilaatikkoon. Typykkä nukahti päiväunille kainalooni. Miehen saapuessa täällä odotti lämmin ruoka ja puuhellassa paloi tuli.

Voi onnea! Nautin kotiäitinä olosta täysin siemauksin. Kunhan vain pääsen välillä toimistolle leikkimään itsenäistä aikuista.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


kahdeksan + = 16