21.10.2014

Valohoitoa

huuruvarpu3huuruvarpulahihuuruvarpu2

Pimeää ja märkää.

Ikä auttaa monessa asiassa. Juurihoito, PowerPoint-kalvo, kompostin tyhjennys, oksennustauti, tilliliha. Niihin menee vain hetki. Tartun mukisematta sankaan ja kippaan. Energia vapautuu muuhun.

Harjoituksen myötä pettymyksen sieto on siirtynyt uudelle tasolle. En jaksa ottaa kaikkea vakavasti, en ainakaan koko ajan. Sähläykset huvittavat. Vaatteet tursuvat hyllyistä, ikkunat pesemättä, saman kengänjälki keittiön matossa jo toista talvea. Viis selluliitista, jos olen suunnilleen terve. Harva asia jaksaa nolottaa.

Hämmästyttävästi syksyn sietokykyni on kuitenkin heikentyntyt. Pimeä vaihe on pahin. Sataa, on kylmää. Sommittelen pyöräkärryn vöitä lapsen ympärille, en näe omaa kättäni. Muistan mustan joulun. Miten kura roiskuu pyöränrenkaasta niskaan asti. Miten savi tirsuu saappaitten reunoissa. En luota siihen, että lumi jossain vaiheessa peittää moskan alleen…

Kiskon pipon korville ja menen lenkille. Ei ole hyttysiä. Palatessani ikkunoissa on valot. Nautin leivinuunin lämmöstä, juon glögiä. Sytytän kynttilät, monta. Iho etsii lämpöä, kylki ei liimaudu nahkeasti toiseen. Silmut odottavat valmiina puissa. Kohta on uusi kevät.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


9 + seitsemän =