1.2.2013

Valon aatto

matollanallet
Merkit ovat jo ilmassa –

En sytytä kynttilöitä. Vesi tippuu räystäistä. Talitintit tyytittävät. Jouluvalot näyttävät kulahtaneilta, mikä ei ole riittävä syy niiden poistamiseen. Tyvikasvu loistaa harmaana. Glögiä ei löydy kaupan hyllyltä eikä konvehteja tee mieli. Lehdessä puhutaan kesätöistä.

Vaikka on pilvistä, erotan lumen takana piileksivän kevään. Valo solahtaa suojaamattomiin paikkoihin kuin neste. Anivarhain ihmettelen olisiko aika nousta. Tilasin olohuoneeseen keltaisen (!) tyynyn ja vaihdoin sänkyyn keväänvihreät lakanat. Pitäisi istuttaa yrttejä keittiön ikkunalle, vähintään vesikrassia…

Harmaan päivän jälkeen taivaasta näkyy pala sinistä. Kuukausi sitten tähän aikaan oli jo pimeää.

Koko viikon flunssa on yrittänyt nostaa päätään ja yhtä sitkeästi minä olen yrittänyt pitää sen loitolla. Juomalla kuumaa, käymällä saunassa, pukemalla päälle vielä yhden kerroksen. Pitämällä taukoa kuntosalista. En tahdo suostua taudin kynsiin kuten vuosi sitten. Pari viikkoa sitten lopetin lenkkeilyn – onko näillä joku syy-yhteys? Oman kunnon rajoilla rämpiessä erittyy vastustuskykyä parantavaa hormonia. Tai sitten ei, mutta aina kannattaa yrittää.

Anni on venähtänyt pituutta, ainakin jaloista. Valo paljastaa senkin. Vanhat vaatteet eivät mahdu päälle, lahkeet lepattavat puolisääreessä. Silloin harvoin kun housuja käytetään. Tuntuu uskomattomalta ajatella aikaa, kun ei tarvitse enää pukea välihaalareita ja pitkiä kalsareita, ei kypärämyssyjä eikä lämpösukkia! Flunssa latistaa mieltä, mutta olemme menossa helmat lepattaen kohti kesää.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


yhdeksän − 4 =