10.6.2013

Voihan perenna!

lehtoakileijasuunnitelma
Hmm.

Tutkin viisi vuotta sitten tehtyjä suunnitelmia puutarhan selkiyttämiseksi. Piirroksiin on tunnollisesti merkitty jokainen pihan puska ja puu. Ilmansuunnatkin löytyvät arkin nurkasta. Tuntuu kuin tutustuisin papereiden kautta vieraaseen ihmiseen; täsmälliseen ja tarkkaan, joka kuvioi maalajit omilla struktuureillaan. Ikään kuin ei olisi tähdellisempää tekemistä.

Tänään voin kiittää tuota tarkkaa naista. Puutarhamartan kanssa laaditut listat auttavat kukkapenkin uudistamisessa. Jo monta kesää olen tuijottanut rehottavaa länttiä pihan keskellä. Ärsyttävä puna-apila alkoi tunkea sinne, missä vuohenputki ja juolavehnäkin pitivät hovia. Elämänlanka ujutti lonkeronsa liljojen varsiin.

Kuunliljat, päivänliljat, tiikerinliljat, akileijat talteen. Muutama uusi kasvi ja havu…

Teen summittaisen suunnitelman, joka vastaa nykyistä maailmankatsomustani. Kirjekuoren taakse väsätty kuva näyttää luku-, kirjoitus- ja piirustustaidottoman tekeleeltä. Pöydälle jäänyt sommitelma täydentyy Annin harakanvarpailla. Referoin Googlen avustuksella itsekseen pärjäävät perinneperennat ja seulon ne puutarha-alennusmyyntien tarjonnalla.

Istutusala laajenee kolminkertaiseksi alkuperäisestä. Se vaati tehokasta lapionkäyttöä – työhön tuhrautuu koko viikonloppu eikä riitäkään. Harsokangasta, sanomalehteä, kolme peräkärryllistä multaa. Alkuperäiskasvien pelastaminen rikkaruohon pihdeistä ei sekään ole niin yksinkertaista. Tai edes uusien kasvien valinta. Mahdollisuudet ovat rajattomat, kunnes muistan rajallisen intoni penkin ylläpitoon… Alennusmyynti ei ole enää voimassa. Istutusväli on 30-50 cm. Mitä tyhjiin kohtiin siis tungetaan? Eikö olisi järkevämpää käyttää tämäkin energia kasvimaahan?

Nautin siitä, että saan upottaa kädet multaan. Ihailen vanhaa ja herkkää lehtoakileijaa. Sitkeä kukka on valinnut kasvupaikkansa rauniosta, kahden kiven välistä. Yritän järjestää sille paremmat olot.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Voihan perenna!

  1. satu-tyttö sanoo:

    Tuo kuvahan näyttää valokuvalta meikäläisen pihasta, jos ottaa jättää tekstit huomiotta. :) . Vuosi vuodelta kallistun enemmän ja enemmän kivipuutarhan kannattajaksi. Mutta yhtenä päivänä kun katselin pihamaatani ja siinä vielä kasvavia puita ja pensaita, havahduin että olen ihan ite istuttanut jok-ikisen ja terijoensalavakin on jo julmetun suuri ja koivu, jonka roijasin jostain kiviraunion päältä jotain kolmemetrisenä on varmaan tuplannu jo vartensa. Puut on siitä kivoja, et ne vauhtiin päästyään pitkälti huolehtii itsestään. Kaikkea hyvää puutarhallesi ja kukoistakoon ja kasvakoon ja pysyköön rikkakasvit ja lehtokotilot loitolla!

    • admin sanoo:

      Kiitos! Tykkään puista ja kivistä. Varsinkin kalliosta, jota sitäkin meidän pihalle on suotu. Mutta kivenkoloihin ujuttautuu rikat ja puiden juuret on yhtä puselikkoa. Miten luonto onnistuu kaikessa? Aikoinaan kun etsin taloa, toivoin ettei pihalle olisi tehty mitään. Että saisin suunnitella kaiken itse. Nyt oon kiitollinen kaikesta mitä tänne on valmiiksi laiettu. On helpompi yrittää korjata ja parantaa kuin tehdä nättiä ja toimivaa. Vanhat kasvit valitsee itse paikkansa eikä välttämättä siirron jälkeen enää kukoista. Pari siirrettyä puutakin siirtyi ajasta ikkuisuuteen. Kuusi ja kataja. Masentavin on piha, josta kaikki puut on kaadettu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


yksi × 2 =